Provinssirockin festariburgeri

1. JOHDANTO

Yhdeksästoista (n=19) tutkittava oli Seinäjoellä järjestettävän Provinssirockin päälavan kaljateltasta ostettu festariburgeri. A.k. on negatiivisesti yllättynyt ja huolestuneen pettynyt hampurilaistutkimuksen tapausten hivenen laskeneeseen esiintyvyyteen. Syy tapausten esiintyvyyden laskuun on helppo löytää subjektista itsestä, mutta syvällisemmin en tätä ongelmaa ole vielä valmis kohtaamaan. Ote a.k.:n kasslerista voisi olla paikallaan. Punainen lankarulla vieri alamäessä melkoista vauhtia, joten päätin ottaa loput langasta käsiini ja jatkaa ei-aiheen-vierestä. Festariburgeri sisältää täyslihapihvin, salaattia, punasipulia, majonesia ja juuston. Hinta 9€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Katselin käärepapereissa piilottelevaa tuotosta kuin jalokiveä. Kaunishan se oli ja jollain tavalla koskematon. Kuorien läpi tunsin lämmön valtaavan kämmenpohjani ja tunsin kasslerissani (toisen kasslermaininnan kohdalla koen järkeväksi kertoa, että kasslerilla viittaan niskaani) pienen hyvän olon tunteen. Kasslervillat leijailivat tuulen mukana kuin voikukan laskuvarjot. Tähän euforiseen tunne-elämykseen sekoittui vieno naudan tuoksu sekoitettuna sipulisella aromilla. Aavistuksellisen hetken miltei kumpucumuluksen tasolla leijailtuani, tartuin typerästä tuumasta toimeen repien voipapaperimaiset kuoret hevon helv***iin ja ryhdyin tutkimustyön perustavanlaatuisimpaan vaiheeseen, maisteluun.

Haukkasin rajoittuneilla leuoillani poikamaisen palan burgerista ja kuuntelin hampaideni tuottaman paineen aiheuttamaa sämpyläiden rusahdusta. Korvani kertoivat minulle, että hampurilaisen sämpylät olivat rapeita, suutuntumani vahvisti second opinionin ominaisuudessa saman diagnoosin. Samassa kaupassa pyytämättäni tuli myös kuivuus, jota en voi ohittaa ilman sen ansaitsemaa poikkimainintaa. Kiirehdin seuraavaan suupalaan ja makunystyröitäni sivellinmäisesti sivelivät tuoreen kurkun ja naudan pehmeä tango, joka sai minut hetkellisesti luulemaan olevani tangomarkkinoilla provinssirockin sijaan. Haukkasin pala palalta tietäni kohti burgerin ydintä. Matkallani maistoin raikkaan majoneesin, joka anteeksipyytelevästi, vaikkaikin maukkaasti paikkaili sämpylöiden kuivuuden kipeää muistoa.

 

Puolivälissä en tuntenut nälkää, mutta olin silti valmis jatkamaan ilman suurempia pysähtelyjä. Punasipuli liittyi majoneesin kanssa makujen sateenkaareen. Seurasin tätä hampurilaissateenkaarta tovin etsien sen päässä olevaa juustoista aarretta vain todetakseni, etten sitä löytänyt. Sateenkaaren päästä löytyi vain tyypillinen juustolle ominainen ähkyn aiheuttavuustekijä, mutta muuten juusto jäi täydelliseksi mysteeriksi. Lopputuloksena subjekti oli täynnä ja valmis nukkumaan huolensa pois festarikansan talloessa naamavärkkiä. Olin tyytyväinen, mutta samalla mieltäni vaivasi jokin selittämätön kaipuu mysteerijuustoa kohtaan.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Festariburgeri pärjäsi tutkimuksessa ihan-ok-ihan-jees-tasoisesti. Maut olivat selkeitä eikä burgerissa ollut kummoisempia kikkailuja. Toki poikkeuksena selkeään makuun mainittakoon subjektin maistamaton juusto. Jossain se oli ja jonnekin se meni, mutta kaikki muu jääköön mystikkojen maailmaan. Myös sämpylöiden rapeuden syy jäi epäselväksi ja tämän vuoksi myös vaivaavaksi: kuiva vai vain tarkoituksellisen rapea vai molempia? Sotkukapasiteetti oli myös huomattava, mutta tutkimuspaikka huomioon ottaen, jätetään tuo faktori arvioimatta. Plussaa hampurilainen sai pihvin mehevyydestä, punasipulista, majoneesista ja tekstuurista. Miinusta oletettavasti kuivista sämpylöistä ja näkymättömyystempun tehneestä juustosta.

5. POHDINTA

Kehittämisehdotuksena mainittakoon juuston taikominen takaisin maistuvaan muotoon ja samalla loitsulla sämpylöiden kuivuuden eliminoiminen. Fastariburgeriksi ko. tekele oli varsin oiva ratkaisu nälän siirtoon, mutta muutoin se ei juurikaan tarjonnut tutkimuksen mittapuulla keskinkertaisuutta suurempia merkintöjä aikakirjoihin.

Samruis juustolla

1. JOHDANTO

Kahdeksastoista (n=18) tutkittava oli Seinäjoen Samburgerin Samruis juustolla. Hampurilaistutkimus on ollut sapattivapaalla subjektin ähkyilyn vuoksi jo aivan liian kauan. Mutta totuuden nimissä mainittakoon, että ko. hampurilainen tutkittiin jo syyskuussa, mutta tutkimuksen sihteeri oli kaikessa laiskuudessaan jättänyt tutkimusraportin laatimatta. Olkoon tämä syksyinen makunautinto aloitus uudelle ajalle ja vuodelle. Ähky olkoon ohitettu ja tutkimukset taas jatkukoon. Tutkimuksen subjekti kurvasi tutkimusmobiilillaan syyskuisena iltana pitkin Ruukintietä, kunnes Samburgerin ihrakopin valot lähestyivät etuoikealla: äkkijarrutus ja kohti oletettavan nautinnon tilausluukkua. Tutkimuksen objektiivisuuden tarkastajan näkökulmasta, Samburgerin suuri suosio tutkijan näkökulmasta hiertää objektiivisuuden uskottavuuden sisäreisiä, aiheuttaen luottamuspulaa subjektin ja objektiivisuuden tavoittelun kanssa. Tämä tutkimuskerta jääköön historiaan pitkän tutkimattomuustauon päättymisenä objektiivisuuden kolauksella maustettuna. Asiaan. Samruis juustolla sisältää 75g naudan täyslihapihvin, salaattia, Amerikkalaista salaatinkastiketta ja juuston. Hinta 4,80€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Tuoksu leijaili tutkimusmobiilissa. Suljin ilmastoinnin ja keskityin. Mmmm, olen ikävöinyt sinua, ehkä myös himoinnut. Paistorasvan autuas tuoksu valtasi sieraimieni kautta limbisen järjestelmän ja levisi aivoissani kuin raju aivoverenvuoto. Lämmin hyvänolon tunne valtasi niskani ja koin suurta mielihyvää. Sylkirauhasista en edes aloita. Painoin kaasua, painoin sitä varmalla pohjeliikkeellä ja keskityin tulevaan kahdenkeskiseen tuokioon tutkittavan kanssa.

Tutkimuslaboratorioon päästyäni avasin folion, sitten voipaperin. Samruis oli yllättävän ruma tekele, miltei irvokas näky, mutta kaiken tuon irvokkuuden peitti fantastinen juuston, reissumiehen (leivän) ja paistinrasvan tuoksu. Se silmäilystä ja haistelusta.

Ensipuraisu antoi viitteitä tekstuurien sulosoinnuista. Hienostuneen rapeutensa reissunmies oli saanut upporasvassa kastamisesta. Pitää sanoa, että kylpy teki reissumiehelle hyvää. Maistoin leivän sopivan voimakkaana sen kuitenkaan peittämättä raikkaan salaatin ja täyteläisen salaatinkastikkeen aromeja. Samanaikaisesti huomasin käsieni olevan sotkuiset, en välittänyt. Olin yhtä hampurilaisen kanssa. Aivan kuin olisin maistellut omia sormiani, koin ykseyttä... Hetkinen. Realisoiduin harhamaailmastani palatakseni asiaan.

Puolivälissä en kokenut vielä väkivaltaista nälän poistumista, joten jatkoin samalla temmolla tutkimustani. Sitten se Jumalainen makujen hurlumhei-karuselli iski. Samanaikaisesti maistoin ruisleivän, pihvin ja ah, niin suussa sulavan sulatejuuston! Voi miksi edellisestä tutkimuksesta olikin kestänyt jo näin kauan? Juuston ja ruisleivän  symbioosi loi muistikuvia peristeisestä lapsuudesta juontavasta hernerokka-ruisleipä-sulatejuusto-euforiasta. Mutta tämä kokemus oli jotain vielä kauniimpaa, tämä oli nirvana. Nirvanassa leijaillessani söin koko hampurilaisen hyvällä halulla ilman ähkyilyä. Lopuksi nuolin vielä sormeni ja kämmeneni sulatejuustosta ja salaatinkastikkeesta. Maistoin myös ehkä vahingossa omaa peukaloani, mutta tämän maku jääköön pois tutkimusraportista sen epäolennaisuuden vuoksi. Lopuksi olin melkein sopivan täynnä, ehkä pari shottilasillista sulatejuustoa olisi vielä maistunut.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Samruis juustolla pärjäsi tutkimuksessa loistavasti sijoittuen kolmanneksi. Hampurilaistutkimuksen rankingissa on nyt top kolmessa kaksi Samburgerin tekelettä, joka on jotain ällistyttävää. Samruis yllätti sämpylän tekstuurilla ja särmikkäällä maulla. Plussaa hampurilainen sai reissumiehestä, sulatejuustosta, pihvistä, tekstuurista ja täyteläisyydestä. Miinusta tuli massiivisesta sotkukapasiteetista, peukalon harhapuraisusta sekä ruisleivän aiheuttamasta terveellisyyden harhakuvasta. Mmmm mikä burgeri.

5. POHDINTA

Muutosehdotuksia on vaikea keksiä, mutta pekonin lisääminen voisi luoda uuden avaruusajan ulottovuuden tutkittavaan. Edes pienen semiähkyn saavutaminen olisi suositeltavaa peukalokivun välttämiseksi.

Tutkimuksen neljäs väliarvio

Ottaen huomioon blogin hiljaiselon, johtuen tutkimuksen subjektin miltei absoluuttisesta kesän grillipoissaolevuudesta., on aika edes verestää muistoja noista edelleen allekirjoittaneen rakastamista ihrapuun hedelmistä.

Tutkittujen luokittelu, joka perustuu objektiiviisin menetelmin toteutettuun hampurilaistutkimukseen. Näkemys on menetelmien objektiivisuudesta huolimatta subjektiivinen, tutkimusmenetelmien käytön pohjautuen tutkijan subjektiiviseen aistijärjestelmään. Luokittelussa 1. (yksi) tarkoittaa tähän asti parhaan hampurilaisen luokitusta, 2. (kaksi) taas toiseksi parhaan hampurilaisen luokitusta etc. Luokituksen perään on merkitty grilli ja toimipaikka, josta ko. yksilön saa noutaa nautittavaksi.

Ottaen huomioon tutkimuksen huikean tason, on muistettava, että miltei jokainen hampurilainen on ollut loistelias vaikka sijoitus olisikin heikohko. Jokaisen hampurilaisen kohdalla suosittelen yksityiskohtaisen tutkimusraportin lukemista ennen henkilökohtaisen tutkimuksen suorittamista. Tutkimukseen siirtymistä helpotettu linkityksellä.

1. Chilihampurilainen (Välilän Grilli-Kioski, Lapua)

2. Sambacon juustolla (Samburger, Seinäjoki)

3. Pele Juustolla (Lapuan Grilli, Lapua)

4. Erikoinen 2.0 (Grilli Äitee, Seinäjoki)

5. Erikoisherkkupala (Grilli-Kioski Halliska, Seinäjoki)

6. Erikoinen (Grilli Äitee, Seinäjoki)

7. Aurora (Torikioski, Sodankylä)
8. Kauhavalaanen (Lakeus Grilli, Kauhava)

9. Hangry Man (norm.) (Martinsillan Grilli, Turku)

10. Erikoinen juustolla (Samburger, Seinäjoki)

11. Myhi-burger (Grilli-Kioski Halliska, Seinäjoki)

12. Sitä sun tätä (Kevarin Grilli, Alajärvi)
13. Kanahampurilainen aurajuustolla (Lakeus Grilli, Kauhava)

14. Seinäjokinen (Jerikon Grlli, Seinäjoki)

15. Megakokolihahampurilainen (Katukokki, Seinäjoki)

16. Myyjän erikoinen (Pub/Grilli Marjanne, Tikkurila)

17. Hamburger (Pizzeria Stamperl, Saalbach Itävalta)

Chilihampurilainen

1. JOHDANTO

Seitsemästoista (n=17) tutkittava oli Lapuan Välilän Grilli-Kioskin Chilihampurilainen. Lapua kerää mainetta hampurilaistutkimusten pullonkaulana, joka jonkun mielestä voi olla subjektin harhailua objektiivisuudesta subjektiivisuuden suohon, mutta on otettava myös huomioon tutkimusten jo olemassa oleva laaja varieteetti Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla. Tähän viitaten tutkimuksen subjekti, a.k., suo itselleen harvasulkaisten objektiivisuuden siivilllä liitämisen. Toisin sanoen, lähipaikkakuntien grillit alkavat pikkuhiljaa olla kaluttu, mutta niin kauan kuin vastaan tulee yksikin tutkimaton grilli, ei tyhjänpäiväisen tutkimuksen toteuttaminen ole turhempaa kuin sen tämänhetkinen itseisarvo. Edeltävät lauseet jääköön historiaan hajanaisimpana subjektin ulosantina, nyt asiaan. Ystäväni on kehunut a.k.:lle ko. grilliä ja sen Chilihampurilaista. Toteutukseen pääsimmekin yksi yllättävän kaunis Lapuan kamaralla vietetty ilta, kun limbisen järjestelmän reseptorit ilmoittivat meille yhdenaikaisesti tutkimuksen tarpeesta. Suuntasimme liike-energiamme kohti Välilän grilliä. Jo odottaessa taideteosta, grillistä huokui asiantuntemus, rasvan ja lihan käry sekä rakkaus. Odotukset olivat katossa. Chilihampurilainen sisältää sänmpylän, salaattia, juuston, pekonia, täyslihapihvin, chilikastiketta sekä mausteet. Hinta 6,50€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Katsellessani tätä Jumalaista luomusta, havainnoin sauva- ja tappisoluillani sämpylän oletettavan rapeuden ja epäseesaminsiemenisyyden (itsestäänselvyys jokaiselle itseään kunnioittavalle itseään grilliksi kutsuvalle grillille). Pekonin tuoksu luikerteli sieraimiini kuin käärme Eedenissä Eevan jutuille ja alta aikayksikön puraisin hampurilaisesta palan kuin Aatami omenasta.

Maku täytti mielihyväkeskukseni viimeistä reseptoria myöden. Kurkkusalaatin, majoneesin ja mausteiden sateenkaaren sävytteinen makujen kirjo yhtyi sämpylän ja salaatin luomaan rapeuden tekstuuriin ja ensipuraisu oli toiveiden täyttymyksellinen tosiasia. HY-VÄÄ. Jatkoin makujen matkaani kohti rapeaa ja täyteläistä pekonia, joka runsaudellaan yllätti allekirjoittaneen kuin Kauniiden ja rohkeiden Ridgen paluu (olin siis positiivisesti yllättynyt). Matkalla törmäsin myös chilikastikkeeseen, joka vienosti limakalvojani polttaen muistutti olemassaolostaan kuin uskollinen matkakumppani.

Puolivälissä en kokenut vielä täyteyden tunnetta, mutta sen potentiaalin kyllä. Täyteyden potentiaalienergia kasvoi huimasti törmätessäni hampurilaistutkimuksen kiistattomaan ykköstäytteeseen, Koskenlaskija-juustoon. Tuon kaverin metkut tunsin jo liiankin hyvin ja osasin jo odottaa kohta tulevaa täyteyden tunnetta. Juusto hiipi lämpimin ottein vatsalaukkuuni ja täytti sen oletettavasti tukkien ohutsuolen portin ja aiheuttaen oireita okluusiosta.

Taistelin matkani loppuun asti kuin Frodo Mordoriin, toki ko. matka oli "hieman" Mordorin matkaa euforisempi. Koko ruokailun ajan koin täytteiden kirjon tasaisen vahvasti, jokaisen täytteen ollen toistaan kumoamattomassa roolissa. Viimeisen palan täytti vielä sämpylän rapeustekstuuri, jota korosti juuston ja chilikastikkeen kosteus. Lopputuloksena oli semiähky, raukeus ja sotkuiset kädet. Mikäli kotona ei olisi odotettu, olisin välittömästi kääriytynyt sikiöasentoon viereiseen ojaan vatsani viereen.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Chilihampurilainen pärjäsi tutkimuksessa loistavasti sijoittuen... https://www.youtube.com/watch?v=KVOjQqcElZ0 ENSIMMÄISEKSI! Kauan listoja hallinnut Samburgerin Sambacon juustolla joutuu väistyä piikkipaikalta. Chilihampurilaisen täytteet ja mausteet sointuivat miltei koko prosessin ajan yhtäaikaisen solidaarisesti ja tätä makukimaraa säesti riitasoinnuitta rapea sämpylä, tuo tekstuurien Stradivarius. Hampurilainen sai plussaa tekstuurista, makujen harmoniasta ja chilikastikkeen yllätyksellisestä polttofaktorista. Miinusta tuli vain sotkukapasiteetin lopun kliimaksoitumisesta. Elämyksellinen burgeri!

5. POHDINTA

Muutosehdotuksia ko. hampurilaiseen en osaa mainita. Tämä ei toki tarkoita, etteikö parempaa hampurilaista voisi löytyä, mutta ko. yksilö on luultavasti vain jo uransa huipulla. Ei mitään lisättävää, ei myöskään poistettavaa. Lapua on todistanut olevansa Pohjanmaan eliittiä mitä tulee grillien suhteen. Tutkimuksen subjekti on löytänyt (todellakin etsimättä) syyn palata Lapualle aina uudestaan ja uudestaan. Täällä osataan tehdä hampurilaisia, yksinkertaista.

Pele juustolla

1. JOHDANTO

Kuudestoista (n=16) tutkittava oli Lapuan grillin Pele juustolla. Läpi hampurilaistutkimuksen nautinnollisen historian, on Lapuan grillikulttuurista annettu vinkki jos toinenkin tutkimuksen subjektille. Oli siis aika käydä tuumasta toimeen, ja suunnata nelipyöräinen tutkimusmobiilini kohti Lapuan synkkiä kujia. Lapuan "keskustassa", vatsani ilmoitti olemassa olostaan toisaalta orastavalla nälän tunteella, mutta myös perhosilla, jotka oletettavasti myllersivät vielä tutkimattoman makumaailman aiheuttaman yllätyksellisyyden lähestymisen vuoksi. Astuessani grillin nautintoluukun eteen, haistoin Samburgeriltakin tutun paistorasvan, joka ei voi olla lisäämättä syljen tuotantoa subjektin suupielissä. Myyjä kysyi "mitä saisi olla?" "No Pele juustollahan se mulle saisi olla!" "Just..." Asiaan. Pele juustolla sisältää sämpylän, 140g kokolihapihvin, salaattia, amerikkalaista majoneesia ja juuston. Hinta 6€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily

Haistelu

Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Jouduin tahdostani riippumatta käyttämään huomattavan paljon tuskallisia minuutteja sekä silmäilyyn että haisteluun, koska tarkoitukseni oli nauttia tutkittava parikymmentä kilometriä pohjoisemmassa lokaatiossa. Paketti näytti ehkä hieman matalalta, mutta tuntui käteen tiiviiltä, joten sain luultavasti sitä mitä silmäilyvaihe lupasikin. Pettymysfaktori (disappointment) minimoitu.

Sain hetkeksi ajatukseni takaisin maantiehen, kunnes POW! Amerikkalainen majoneesi ilmoitti nenänystyröihini ihanaisen curryn ja grillimausteen tuoksun, jotka saivat oikean jalkani painamaan KAASUAAAAAA........ Kuin silmänräpäyksessä istuin pöydässä Pele kuorittuna ja maitolasi edessä.

Ensipuraisulla maistoin grillituotannon mittarilla yllättävän raikkaan salaatin sekä majoneesin, joka vain lisäsi haukkuhalukkuutta, kirottua! En edes päässyt polvilleni majoneesin aiheuttamasta makumaailman pyörremyrskystä, kun tekstuuriltaan täydellinen paahteinen sämpylä täytti kokemusmaailmani viimeistä hermosolua (sitä toista) myöden. Parin haukun jälkeen kokoliha tunkeutui kitalakeni kautta suoraan limbiseen järjestelmään aiheuttaen euforisen tunteen, jonka aikana koin olevani miltei yhtä Pelen kanssa. Aivan kuten aikamme filosofitkin ovat pohtineet: milloin omena tulee osaksi ihmistä (mahassa, suolistossa vai verenkierrossa), pohdin minä milloin Pele on osa sydäntäni? Huoh. Pahoittelen oman kehoni rajojen vääristymistä ja yritän koota itseni vieraskoreaksi. Pele yllätti tutkijan puoliväliin mennessä. Nälkä ei ollut vielä lähtenyt, mutta sydän oli jo sulanut.

Puolivälin jälkeen ihanainen, ilmeisesti Koskenlaskija-merkin omaava juusto, ilmoitti olevansa näiden karnevaalien pääriikinkukko. Juusto suli suussa, mutta jätti kaikessa dominoinnissaan tilaa majoneesille ja kokolihapihville. Lopputuloksena oli makumaailmaltaan loistava haukkukokonaisuus, jonka tekstuurien vaihtelut olivat vertaansa vailla. Loppua kohden juuston maku korostui. Maut vaihtelivat salaatin raikkaudesta juuston laavamaisuuteen. Lopputuloksena tutkimuksen subjekti oli sopivan täynnä. Juusto yllätti taas kiertämällä allekirjoittaneen selustaan täyttämällä subjektin vatsan salakavalasti. Olin raukea kuin avaran luonnon leijonat kansallispuiston savannilla.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Pele juustolla pärjäsi tutkimuksessa loistavasti sijoittuen toiseksi. Maut olivat tarpeeksi voimakkaita, mutta eivät kätkeneet toisia elämyksiä alleen. Solidaarisuus kunniaan. Pele juustolla hävisi kuitenkin piikkipaikan yllätyksellisyydessä ensipuraisun jälkeen. Hampurilainen sai plussaa majoneesista, salaatista, sämpylästä, pihvistä sekä juustosta. Miinusta tuli vain yllätyksettömyydestä. Kaikenkaikkiaan loistava burgeri!

5. POHDINTA

Muutosehdotuksena mainittakoon jonkin lisätäytteen käyttäminen yllätyksellisyyden lisäämiseksi ja avot! Lapuan grilli on selkeä haastaja tutkimuksen piikkipaikan suhteen, joten on sanomattakin selvää, että allekirjoittanut suuntaa myöhemminkin ko. grillille tutkimuksen (addiktion) merkeissä.

OUT OF FINLAND SPECIAL EDITION: Hamburger named Hamburger from Saalbach Austria

1. JOHDANTO

Viidestoista (n=15) tutkittava oli Saalbachin Pizzeria Stamperl "grillin" Hamburger. Ko. grilli itsessään on häilyvä tuulahdus perinteisestä suomalaisesta grillistä. On kuitenkin ymmärrettävä, että kyseessä on Itävallan alppikylä, jonka hiihtopummit käyttävät pääsääntöisenä ravintona makkaraa, jauhopalloista (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kn%C3%B6%C3%B6deli) tehtyjä keittoja ja jälkiruokia sekä vaaleasta vehnästä tehtyjä sämpylöitä tai niihin energia-arvoiltaan rinnastettavia vehnäoluita. Suosittelen katsomaan ylläolevan wikipedia-linkin, niin ymmärrätte millaiset lähtökohdat Itävallassa on hampurilaisten tekemiseen. Jauhopallopääruuan ja -jälkiruuan jälkeen mikä tahansa syötäväksi kelpaava, on kuin armahdus makumaailman helvetin porteilta. Allekirjoittanut, tutkimuksen subjekti kaikessa objektiivisuuspyrkimyksissään pyrkii nyt mahdollisimman sulavasti ja minimikoukeroittavasti palaamaan itse aiheeseen, Hamburgeriin. Hamburger on grillin ainoa mahdollinen hampurilainen, jossa valinnanvaraa jäi vain mausteiden valitsemiseen. Valinta oli allekirjoittaneelle helppo, mutta tilausta vastanottavalle alpittarelle vaikea. Myyjä: "What spices?" Allekirjoittanut: "All you have." Myyjä: "No spices?". Allekirjoittanut: "No no spices, all spices. All you have, everything." Myyjä: "---". No kaippa sinne kaikki mausteet tuli. Kielimuuri. Hamburger oletettavasti sisältää pihvin, seesaminsiemen sämpylän, majoneesia, lehtisalaattia, suolakurkkuja ja ketsuppia. Hinta 4,80€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Satuani käsiini folioon käärityn kielumuurin vuoksi vain oletetun hampurilaisen, herahti vesi kielelle yhtä nopeasti kuin kuppa lähti Töölöstä. Silmäiltyäni pakettia matkalla väliaikaiseen Itävallan maistelulaboratorioon, huomasin kokoamisessa hienoista väljyyden tuntua. Paketin välissä oli oletettavasti ilmaa.

Löyhästi pakattu pakettihan voi teoriassa viilentää tutkittavaa, mutta *PIM* (ajatuslampun syttymisestä kuuluva ääni [vrt. todellisuuden tajun hämärtymisestä kuuluva ääni *BIM*]) ilmahan on ohuempaa korkealla, joten löyhästi alpeilla pakattu on varmasti verrattavissa täydellisesti Suomessa pakattuun. Myyjäkin oletettavasti tämän tiesi, eikä kyse ollut vain grillityöntekijän ammattitaidottomuudesta liittyen folion ja voipaperin käärintänäppäryyteen. En voi siirtyä asiaan liian nopeasti. Saavutettuani makulaboratorion totesin silmäilyvaiheen tuottaneen vain liiallista pohdintaa ja päätin haistella. Hmmm, kai se on pihvi, mutta mikäs tuo vieno tuoksu tuolla takavasemmalla on...FUCK IT. Kääreet auki ja töihin. Ennen ensimmäistä biobsiaa ehdin huomata ainaisen epäkohdan: seesaminsiemensämpylä. Mikäli joskus ajan tutkimusmobiilillani kohti helvettiä, on varmasti matkaeväänä burgeri, joka on seesaminsiemensämpylä seesaminsiemensämpylätäytteellä. "Enempää" pohtimatta totesin jo haukanneeni useamman palasen tutkittavan rakenteesta. Pihvin tekstuuri antoi positiivisen vaikutelman. Kyseessä oli oikean pihvin makuinen pihvi, joten Itävalta ei ainakaan ole limaliha-companyn vientimaa (praise the all mighty Lord (not of the rings). Pihvin jälkeen maistoin suolakurkun ja sämpylän, joka ei ollut ulkomuodostaan huolimatta ilmava. Parin ensimmäisen haukun jälkeen huomasin tarvitsevani maitoa. Niin, eihän ulkomailla tule maitoa juotua, joten join olutta. Taas yksi myönnytys ja vetoan taas ulkomaa-aspektiin. Hamburger syyllistyi hampurilaisten vakavimpaan perisyntiin, kuivuuteen. Kuivuuden kuitenkin yritti pelastaa majoneesi, joka oikein luovasti ajateltuna maistui kai miellyttävältä. Ketsuppiakin välistä löytyi ja suolakurkut kulkivat makuaikajanassa alati läsnäollen.

Saavutin puolivälin ja tein kaksi havaintoa: 1. edelleen nälkä 2. unohdin (syytän ohutta ilmanalaa tai mahdollista TIA-kohtausta) ottaa tutkittavasta kuvan alastomana kokonaisuutena. Puolivälissä makumaailma kosteusfaktorin puuttuminen pysyi edelleen tietoisuusjärjestelmässä ja tähän kokemukseen lisättiin myös mauksi jotain palanutta (pinna?). Tutkimusmatka alkoi muuttua askel-haukku-biobsia askel-haukku-biobsialtaan tuskien taipaleeksi (via dolorosa), jota vielä säesti Tommi Läntisen via dolorosa. Tuskien taival potenssiin kaksi. Lopun lähestyessä kuin helpotuksen maaliviiva, maistoin häilyvän ja anteeksipyytelevän lehtisalaatin maun, joka itsestään kuuluttaessa jo tiesi, ettei se voi pelastaa tätä Itävaltalaisten hampurilaiseksi nimittämää kyhäelmää. Loppu tuli, nälkä jäi.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Hamburger ei pärjännyt tutkimuksessa edes välttävästi. Se saa tyytyä huonoimpaan sijaan ja itse burgerille on kunnia edes kuulua samaan kastiin muiden tutkittavien kanssa (yhdenaikaisesti tutkittava tuntee häpeää, että Hamburgerista ylipäänsä tehtiin tutkimus). Hampurilainen oli kuiva, mauton, kuiva ja mauton.

5. POHDINTA

Muutosehdotuksena mainittakoon Itävallan "grillien" poistaminen katukuvasta, mikäli he eivät parempaan pysty. Tai sitten tekemään niitä oikeita grillejä, joissa on oikeita hampurilaisia. Tai edes grillejä, jotka ovat edes grillien näköisiä. Ko. grillinki tunnisti vaivoin vain luukusta, jonka yläpuolella luki harhaanjohtavasti grilli eikä "grilli".

Megakokolihahampurilainen

1. JOHDANTO

Neljästoista (n=14) ja järjestysnumeronsa mukaisesti vuoden 2014 aloittanut tutkittava oli Seinäjoen Katukokki Grillin Megakokolihahampurilainen. Tutkimuksen objektiivisuutta vaaliva subjekti eli allekirjoittanut, koki väistämätöntä tarvetta tömistellä vuoden 2013 hampurilaistutkimuksen tähtipölyt saappaidensa pohjista ja suuntasi Mondeonsa vielä tutkimatta jääneen Seinäjokisen grillin välittömään läheisyyteen. Tutkijan näkökulmasta olin jo luullut käyneeni läpi Etelä-Pohjanmaan kasvukeskuksen, Seinäjoen grillit, mutta tiedon ovat todistaneet luuloksi yksi jos toinenkin tutkimuksen seuraaja, ja valaisseet tutkimuksen subjektin tietä kohti Seinäjoen tutkimattomien ja pimeiden kolkkien grillejä. Nyt korjataan siis yksi vääryys. Huhuu! Punainen lanka!? Missä helv...! Jaa tuossahan se oli. Annoin myyjälle vapaat kädet loihtia minulle suosittelemansa burgeri. Myyjä kysyi ammattitaitoa uhkuen pidinkö kokolihasta vai normaalista jauhelihapihvistä ja oliko minulla suuri vai pieni nälkä. Näihin vastattuani myyjä loihti eteeni tutkimattoman, mahdollisesti taideteoksellisen luomuksen, joka oli kääritty folioon yhtä hellästi kuin lapsi kapaloihin. Niin se lanka, minkäs värinen se... niin punainen! Megakokolihahampurilainen sisältää yhden 180g kokolihapihvin ja salaattia. Hinta 6,20€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Ajoin hampurilaistutkimuksen virallisella kuljettimella noin 30-35 prosenttista ylinopeutta tutkimusyksikkööni kuola leukaa pitkin valuen. Maltoin pienen hetken silmäillä kääreitä ja antaa hampurilaisen tuoksun tunkeutua kääreiden läpi kohti hyvää aavistamattomia hajusensoreitani. Kokolihapihvin lievä lihapiirakkamainen tuoksu valloitti subjektin sydämen ja ennen kuin olin ehtinyt ottaa ensimmäistä kuvaakaan, huomasin jo avanneeni kääreet osittain. Self control...aaaaand it's gone.

Avattuani kääreet, koin lievän negatiiviyllätyksen (disappointment). Sämpylä oli valkoinen kuin veljeni isältää perimä kalkkilaivan kapteeni -geenin aiheuttama ihonväri! Myös tutkittavan koko arvelutti subjektia, ottaen huomioon hampurilaisen nimen kapiteelisuuteen viittaavuuden. Pienihän tuo on. En ymmärtänyt, missä kohtaa hampurilaista oli se mega. Kai kyse oli megayllätyksestä, ettei megahampurilainen ollutkaan megasuuri. Ken tietää, pitää kysyä Keniltä.

Silmäilyn aiheutettua vain harmaita hiuksia, aloitin maistelun. Ensipuraisu oli lihantäyteinen, mutta nieluni ilmoitti kädelleni käskyn kaataa maitoa lasiin ja ennen kuin aivojeni tietoiset osat olivat edes rekisteröineet ärsykettä, olin jo ottanut maitohuikan. Hampurilaisen välitön kuivuus aiheutti samankaltaisen vaistomaisen reaktion kuin käden kuumalta hellalta pois nykäisemisen. Kuivaa. Toki kuivuuden luomaa sydäntä riipivää tuskaa lievitti lihan maun korostuminen. Liha oli hyvää. Päiväuniltaan heräsi kysymys: miksi myyjä suositteli ylipäänsä minulle, tietämättömälle ohikulkijalle, tällaista yksinkertaista kyhäelmää, joka kaiken kukkuraksi oli kuiva? Tämäkö minut houkuttelisi takaisin ko. grillille? Jatkoin tutkimusmatkaani kuin Kolumbus konsanaan ja juuri kun luulin löytäneeni kosteuden Intian, totesinkin sen olevan vain Amerikkalaista salaatinkastiketta. What?! Ainoa kostea kosketus kitalakeeni koostui siis salaatinkastikkeesta.

Puolivälin saavutettuani totesin, että nälkä korvensi sisuksiani kuin närästyksen äpärälapsi. Päätin jatkaa tutkimusta kohti jo häämöttävää loppua, koska hampurilaisen pääasiallinen tarkoitus eli nälän häätäminen ei ollut vielä toteutunut. Puolivälin jälkeen koin vielä kalpean sämpylän rapeuden ja grillimausteen kaksinkertaisen kohtaamisen, jotka yllättivät subjektin positiivisuudellaan. Viimeinen puraisu antoi jäähyväisenä vielä kurkkusalaattisen jälkimaun.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Megakokolihahampurilainen ei pärjännyt tutkimuksessa kovinkaan mairittelevasti sijoittuen pahnanpohjimmaiskolmikkoon. Kokonaisuus oli valju ja mitäänsanomaton. Valjuus oli sitä luokkaa, ettei tutkittavalle voinut edes hermostua. Se ei luonut minkäänlaisia tunnetiloja, joten niiden puuttuessa päätin masentua. Hampurilainen sai plussaa pihvistä, sämpylästä ja grillimausteesta. Miinusta tuli tylsyydestä, kuivuudesta, kuivuudesta, kuivuudesta ja harhaanjohtavasta nimestä. Pihvinkin plussa tuli vain sen ylikorostuneesta mausta, joka osaksi johtui siitä, ettei hampurilaisessa ollut juuri muita täytteitä pihvin lisäksi. Pelkkä päärynäkin maistuu todella paljon päärynälle, joka ei varmasti ole yllätys kenellekään.

5. POHDINTA

Muutosehdotuksena mainittakoon kosteuden lisääminen esim. majoneesilla tai sulatejuustolla, tylsyyden eraserointi lisäämällä esim. pekonia sekä nimen muuttaminen totuudenmukaisemmaksi (poistaisi silmäilyvaiheen disappointment faktorin). Toki näin isojen muutosten tekeminen vaikuttaisi lopputulokseen jo siinä määrin, että muutosten jälkeinen burgeri muistuttaisi kantasoluaan vain sämpylöidensä kalpeudella.