Kanahampurilainen aurajuustolla

1. JOHDANTO

Kahdestoista (n=12) tutkittava oli Kauhavan Lakeus Grillin Kanahampurilainen aurajuustolla. Toinen perättäinen käynti ko. grillillä osoittaa osaltaan tutkijan luovuuden puutetta, mutta myös olosuhteiden pakkoa ja omistautumista. Tutkimuksen alusta lähtien, vain yksi hampurilaisen osto on jäänyt tutkimatta ja sekin sen vuoksi, että muistiinpanot hukkuivat. Tämä voitanee tulkita tutkimuksen luotettavuutta karistavana virheenä, mutta toisaalta allekirjoittanut saa ainakin uuden mahdollisuuden kokeilla tuo hukkuneiden muistinpanojen uhriksi joutunut mysteeriburgeri. Se, miksi tutkimuksen subjekti tällä kertaa kävi taas Lakeus Grillillä, johtui siitä faktasta, että ruuansulatusjärjestelmä kaipasi välitöntä massaa seinämiinsä ja loi siis otollisen lähtökohdan tutkimukselle (olisin voinut syödä hampurilaisen ilman tutkimustakin ja valita vaikka jokapojan pakkauksen tms., mutta päädyin siis tutkimaan (dedication)). In the name on science päädyin siis Lakeus Grillin autokaistalle. Ajatuksiin tuli kuitenkin idea kokeilla jotain uutta ja ehdotus tulikin onneksi ulkopuoliselta kanssasyöjältä (tutkimuksen luotettavuus kasvoi). Päädyin hänen ehdottamaan comboon eli kanahampurilaiseen aurajuuston kera. Kanahampurilainen aurajuustola sisältää kanapihvin, salaatin, currymajoneesin, ananaksen ja aurajuuston. Hinta 6,50€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Silmäillessäni folioon käärittyä pakettia, aloin epäillä onko sisään kätketty kokonainen broileri ranskanleivän sisälle. Paketti oli iso. Koossa erityisesti ihmetytti hampurilaisen leveys, ei niinkään korkeus. Toisaalta grillin nimikin viittaa pitkiin tasaisiin etäisyyksiin (aakeeta laakeeta), joten suotakoon silmäilyvaiheessa tämä kummallisuus.

Kämmeniin välittyi lämpöä ja samalla siirryin spontaanisti haisteluvaiheeseen ja totesin currymajoneesin vienon tuoksun laajentavan siraimieni hiusverisuonistoa maksimaalisen euforian esitunteen tuottamiseksi tutkijan keskusyksikön (i386) limbisessä järjestelmässä. Avasin väkivalloin kaunit foliot tieltäni ja tarkastelin luomusta. Iso se oli, se siitä, oli aika siirtyä maisteluvaiheeseen.

Ensimmäisen puraisun tunnelma oli rapea (sämpylä oli kastettu paistorasvaan). Makuina vastaan tulivat salaatti ja currymajoneesi, jotka olivat kyllä varsin oivan makuista. Sitten maistoin aurajuuston koko sydämeni pohjasta. Ah, kuinka hyvää tuo ainesosa osaakaan olla ja sen yhdistyminen currymajoneesiin oli ensiluokkaista. Tätä symbioottista sidettä en osannut odottaa ja sen lisäämä yllätysfaktori lisäsi pisteitä välittömästi. Hampurilaista tutkiessani koin korkean suolakonsentraation, joka korosti hampurilaisen makumaailmaa entisestään. Vasta reilun kolmen puraisun jälkeen, suuni näkyvät luut kohtasivat paneroidun kanapihvin, jonka maku ja erityisesti tekstuuri olivat positiivisia tunteita herättäviä. Paneroitu kana yhdessä sämpylän rapeuden kanssa loivat paahdon miellyttävääkin mielyttävämmän aromin. Puoliväliä uhkaavasti lähestyessäni huomasin suolakonsentraation kohoavan korkeaksi, ottaen huomioon maidonkulutuksen. Ärtyisyyden esiasteen kytiessä a.k. kohtasi pelastuksen ananaksen, joka raikkaudellaan otti tutkijasta kiinni, hänen ollessa juuri horjahtamaisillaan päätöksen kielekkeeltä pettymyksen rotkoon (what?!) En ole usein ananaksen ystävä, mutta tällä kertaa ko. hedelmä toimi vallan mainiosti tasapainottamaan korkeaa suolakonsentraatiota. Saavutin puolivälin ja totesin kyseisen tien uhkaavasti vievän ähkylandian portteja kohti.

Pettymyksekseni huomasin, ettei aurajuustosta ollut kuin muisto jäljellä. Muisto oli niin kaukainen, etten ollut varma maistoinko aurajuuston tässä vai yhdeksännessä (n=9) tutkimuksessa (Aurora). Muutenkin ärtymyksestä sykkivää ohimosuonen verenpainetta (RR) lisäsi se fakta, ettei tutkittavan osalta kaikki maut osallistuneet yhtäaikaa itse tutkimukseen. Maut tulivat liian portaittain. Ensin tuli sämpylä, salaatti, currymajoneesi, sitten aurajuusto, jonka jälkeen kana. Kanaa maistaessa ei enää huomannut salaattia ja kun vuoroon tuli ananas, niin aurajuustosta oli vain kaukainen muistijälki. Loppua kohti edetessä huomasin ärtyisyyteni kasvavan kun huomasin, ettei itse kanapihvi ja ananas kattaneet kuin alle puolet itse hampurilaissämpylän horisontalisesta koosta. Näitä ainesosia ympäröi salaatti ja currymajoneesi. Liian iso sämpylä oli siis aiheuttanut aakeudessa laakeudessaan ainesosien hukkumisen sämpylän ja salaatin joukkoon. Mieleen tulvivat ahdistavat peruskoulun suunnistustunnit, kun itku silmässä etsi rasteja, joiden tiesi jäävän löytymättä. Ottaen huomioon, ettei tutkija ollut halukas seuraamaan Kolumbuksen jalanjälkiä etsiessään yhtään mitään mitä ikinä Kristoffer tai muutkaan koskaan mitään etsineetkään etsivätkään, oli tarkoituksettoman tutkimusmatkan aiheuttaminen pisteitä laskeva tekijä. Söin loput hampurilaisesta hämärän rajamailla vaeltaen ähkylandian huvipuistossa pettymyksen tivolimusiikin nostaen ärtymystasoa.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kanahampurilainen aurajuustolla on lähtökohtaisesti maan mainio hampurilainen, mutta toteutus kärsi parista ongelmasta, joista suurin oli sämpylän ylimalkainen koko, ottaen huomioon muiden ainesosien koot. Missään vaiheessa ei ollut mahdollista maistaa kaikkia ainesosia yhtäaikaa ja se auttamatta aiheutti tuskaisuuden sävyttämän lopputuloksen. Plussaa hampurilainen sai aurajuustosta, paneroidusta kanapihvistä, kokonaisuuden rapeudesta, currymajoneesista ja korkeasta suolakonsentraatiosta ja erityismainintana sen kontrolloinnista ananaksella. Miinusta hampurilainen sai ylisuuresta sämpylän koosta ja tätä myöden kokonaisuuden hajoamisesta.

5. POHDINTA

Kehitysedotuksena mainittakoon sämpylän vaihto, vaikka sen tekstuuri olikin erinomainen. Mikäli hampurilaisista haluaa tehdä isokokoisia, olisi vertikaalinen kokoamismetodi järkevämpi tapa koon kasvattamiseen kuin horisontaalinen. Koosta ei myöskään tämä vuoksi voinut antaa plussaa, koska tarkoituksenmukaista ei ole käyttää puolta tutkimuksen ajasta sämpylän ja salaatin syömiseen. Kanahampurilaisen lukeutuminen tutkimukseen oli itseisarvona kuitenkin tutkimuksen jo värikästä kirjoa lisäävä ja kyseessä oli kuitenkin hyvä hampurilainen, jonka voisi toistekin tuhota. Lakeus Grillin Kanahampurilainen aurajuustolla sijoittuu alempaan kastiin, mutta omassa alasarjassaan (kanahampurilaiset) tuli ylivoimainen piikkipaikka!

Kauhavalaanen

1. JOHDANTO

Yhdestoista (n=11) tutkittava oli Kauhavan Lakeus Grillin Kauhavalaanen. Ottaen huomioon kuinka ajallisesti lähellä kymmenes (n=10) ja yhdestoista (n=11) tutkittava olivat toisiaan, koen velvollisuudekseni tutkijana, tutkimuksen subjektina sekä tutkimusmenetelmien prosessoijana sisällyttää ko. raporttiin maininnan tutkimuksen eettisyydestä tai sen puutteesta. Kaksi tutkittavaa päivässä ei ole järkevää. Mikäi aortta osaisi puhua (saksaa), sanoisi se mitä luultavimmin tässä vaiheessa "auf Wiedersehen" ja sanoisi muiden verisuonten kanssa sopimuksensa irti vaskulaarijärjestelmän tukipilarin roolista. Kolesterolin riemuvoitto. Toisin sanoen tutkimuksen subjekti, allekirjoittanut on huolissaan omasta terveyskäyttäytymisestää (tai sen puutteesta), joten toivottavasti tällainen tilanne ei tule toistumaan kuin erittäin harvoin ja hätävarjelutilanteissa. Pahoittelut tylsyyden maksimoivasta terveystiedon oppitunnista, se loppui nyt. Kauhavalle ilmaantui lähimenneisyydessä varteenotettava kilpailija Samburgerille, Lakeus Grilli. Kyseiseltä grilliltä alekrijoittaneella on ollut vain ateriakokemuksia, joten oli jo aikakin tarkistaa onko Grillillä tarjota tutkimuksen kannalta arvokasta näkökulmaa. Luonnollisesti kysyin Grillin myyjältä mitä hän suosittelee ja valitettavasti vastauksena tuli hampurilainen "jota menee paljon". Hetken tivattuani, myyjä ymmärsi, ettei hän vastannut kysymykseeni järkevin perustein. Pienen podinnan jälkeen hän suosittelin kattavaa kokonaisuutta, Kauhavalaasta. Jo itse nimi sai hymyn kareen subjektin kasvoille ja tutkimusmatka oli valmis alkamaan. Kauhavalaanen sisältää kokolihapihvin, kananmunan, kinkun, Koskenlaskija-juuston (mahdollisuus oli myös valita sulatejuusto) sekä salaatin ja kastikkeen (valitsin valkosipulikastikkeen). Hinta 6,50€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Katsoin saamaani pakettia ja totesin sen olevan iso. Oikeasti iso. Ottaen huomioon aamupäivän lounaani (kymmenes tutkittava (n=10)), oli tiedossa täydellinen rasvaähky (joka on sukua normaalille ähkylle, mutta sen kesto on yleensä yli 12 tuntia). Pelkoa osoittamatta päätin jatkaa tutkimustani. Silmäilyn ohessa huomasin kämmenteni lämpenevän paketin kuumuudesta.

Paketin avattuani nenäni hajuhermot havaitsivat valkosipulikastikkeen sulotuoksun lisäksi palaneen käryä sanan positiivisessa merkityksessä. Silmäillessäni hampurilasta totesin, ettei paketissa ollut ilmaa, hampurilainen oli edelleen iso. Oikeasti iso. Ähkypelon saattelemana aloitin kolmannen tutkimusmenetelmän.

Ensimmäisen maistiaisen makumaailma loi mausteisen mielikuvan. Myös hampurilaisen rapeus toi tekstuuria hampurilaiseen ja huomasin jo ottavani toisen maistiaisen. Mmmm, voimakas kokolihapihvin maku täytti kitalaen, mausteiden säestäessä tätä makuaistin sinfoniaa, myös lievästi paahtuneen sämpylän maku liittyi orkesteriin. Kolmannella puraisulla maistoin kinkun ja ah, aina niin ihanan Koskenlaskija-juuston maun. Tällä kertaa juusto oli täysin sulanut kokolihapihvin yläpintaan luoden Jinin ja Jangin kaltaisen symbioosin. Kaksi makua yhdistettynä loivat kolmannen ulottuvuuden. Juuri kun olin kaukana täältä, omassa analyysipilvessäni, jokin herätti minut ja iski jalkani tukevasti maahan. Sinappi, ketsuppi, kurkkusalaatti. Tällä kertaa kolmikko osallistui juhliin kuin kuokkavieraat häihin pilaten euforian. Liikaa mausteita? Kai tämäkin päivä piti joskus nähdä. Nyt suussa maistuivat vain mausteet. Jatkoin tutkimustani kuitenki hyvällä halulla, vaikkakin se paljon parjattu pettymyksen tunne (disappointment) kalvasi subjektin mieltä.

Puolivälissä huomasin hampurilaisen olevan erityisen kostea ja pihvi oli teksturiltaan murea, mutta kuitenkin hampaille vastuksen antava. Myös salaatti liittyi makujen kirjoon, mutta vain lieveilmiön roolissa, ottaen huomioon mausteiden dominoivan roolin. Puolivälissä olin myös ähkyn rajamailla, päätin siis pitää tauon. Tauon jälkeen koin hampurilaisen miellyttävämpänä tutkittavana ja analyysiherkkyys kohosi taas sille odotetulle tasolle. Pihvi ja juusto todella täydensivät toisiaan ja pala palalta hampurilainen nosti asemiaan tutkimuksen luokitteluasteikolla. Tuhosin Kauhavalaasen muruja myöden ja lopputunnelmat olivat vakuuttavat. Lieveilmiönä todettakoon pelätty rasvaähky.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kauhavalaanen pärjäsi tutkimuksessa hyvin, ellei erinomaisesti sijoittuen ylempään keskikastiin. Hampurilainen oli täyttävä, tekstuurissa ei ollut parannettavaa ja lämpötila oli enemmän kuin kohdallaan. Mutta silti arvosteluun sisältyy mutta: linjattomuus. Liian suuret maustemäärät vähensivät voimakkaalla väliintulollaan makumaaliman varieteettia. Kinkku katosi kuvioista parin ensimmäisen puraisun jälkeen ja kananmunasta jäi vain näköhavainto. Valkosipulikastikkeenkin vahva aromi jäi vain sieraintasolle. Hampurilaisesta selkeimmät muistikuvat sijoittuvat jonnekin Meiran ja Felixin välimaastoon ja ottaen huomioon koko paletin makumaailman potentiaalin, oli pettymyksen tunteen (disappointment) re-insidenssi tosiasia. Plussaa hampurilainen sai lämpötilasta, koosta, sämpylästä sekä erityismainintana pihvin ja juuston symbioosista. Miinusta hampurilainen sai linjattomuudesta, joka johtui pääösin mausteiden ylimalkaisesta käytöstä.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon mausteiden vähentäminen. Mikäli mausteita olisi vähemmän, lisäisi se Kauhavalaasen potentiaalia huimasti, koska jo olemassa olevien täytteiden makujen korostuminen oletettavasti lisäisi endorfiinin tuotantoa. Muita muutoksia on vaikea arvioida, kun ei oikeastaan ole maistanut kaikkia hampurilaisen eri ainesosia Meiran ja Felixin ylivallan alta. Herkkuja ruokapöytään, mutta rajansa kaikella.

Erikoinen 2.0

1. JOHDANTO

Kymmenes (n=10) tutkittava oli Seinäjoen Grilli Äiteen Erikoinen 2.0. Kyseessä on hampurilainen, josta on tehty tutkimus maaliskuussa 2013 (http://hampurilaistutkimus.blogspot.fi/2013/03/erikoinen.html), mutta tällä kertaa on otettu huomioon subjektin asettamat kehitysehdotukset ja modifioitu kokonaisuutta. Kehitysehdotuksina mainittiin ehkä tärkeimpänä pihvin maun korostaminen pihvillä, joka maistuisi pihviltä. Tämä toteutui valitsemalla Grilli Äiteen omatekoinen 120g häränlihapihvi (härkää pihvi (nauta) on varmasti vain nähnyt laitumella) perinteisen pihvin sijaan. Lisäksi valitsin (tai yritin valita) varietettia lisäämään valkosipulimajoneesin, joka varmasti korostaisi Grilli äiteen käyttämää Emmental-juustoraasteen (varmistettu valmistajalta) makumaailmaa. Kuitenkin, joko subjektin heikosta artikulaatiosta tai Grilli Äiteen psykofyysisen hampurilaisten valmistuskoneiston kuulon alenemisesta johtuen (myös yhteisvaikutus otettava huomioon), ei hampurilaiseni sisältänyt valkosipulimajoneesia. Alkutilannetta varjosti siis pettymyksen tunne (disappointment). Toki pettymystä lievensi se fakta, ettei tutkimuksen subjekti taaskaan muistanut ottaa käteistä mukaan, vaan rahoituksen tutkimukselle myönsi nimettömänä pysyvä tukija (mainittakoon kuitenkin, että kyseessä on sama rahoittaja kuin edelliselläkin kerralla, kun Grilli Äiteen luomus oli tutkimuksen kohteena). Hampurilaisen nautin paikan päällä ulkoilmaa hampaiden väleistä hengittäen. Grilli Äiteen Erikoinen 2.0 sisältää 120g häränlihapihvin, kananmunan ja juuston. Hinta 6,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Silmäilyvaiheessa huomion arvoinen asia oli ulkonäön kehittyminen. Tämä on varmasti ollut seurausta Grilli Äiteen omasta tuotekehittelystä, koska tutkimuksen kantasolu, allekirjoittanut ei osoittanut erityistoivetta ulkonäön parantamiseksi (vaikka se Erikoisen kehitysehdotuksissa mainittiinkin). Silmäilyvaiheesta siirryin sulavin liikkein haisteluvaiheeseen, jossa huomasin vienon kananmunan ja rasvan tuoksun, joka kuitenkin lopulta peittyi sulaneen Emmental-juuston euforiaa aiheuttavaan ja syljen tuotantoa lisäävään sulotuksuun.

Päätin hylätä kaksi ensimmäistä tutkimusmenetelmää, kokien niiden vain tarjoavan turhautumista ja siirryin maisteluvaiheeseen. Otin ensimmäisen puraisun ja mausteiden täydellinen tasapaino valtasi kieleni makuhermot ja samanaikaisesti aivojeni limbisessä järjestelmässä alkoivat endorfiinibileet. Hyvää, jopa parempaa. Juuston rasva yhdistettynä mausteisiin sekä erittäin kosteaan, mehevään ja mureaan pihviin veivät minut jonnekin josta ei liene paluuta maan pinnalle. Se oli hyvää. Ei, se oli miltei taivaallista. Tuhosin tutkittavaa hyvällä halulla lähestyen puoliväliä. Makuhermojani oli kiusannut mauste, jota en ollut hienostuneesta analyysikoneistosta huolimatta kyennyt tunnistamaan ennen puoliväliä. Sitten se oivalluksen hehkulamppu syttyi: oregano! Kananmunan päälle sulatettuun juustoon oli lisätty oreganoa. Tuo odottamaton yrtti toi pihville ja koko hampurilaiselle yllätyksen ulottovuuden, joka itseisarvona on jo arviossa huomioon otettava asia.

Puolivälissä subjekti ei kokenut vielä täyteyden tunnetta, eikä nälkä ollut vielä poistunut järjestelmästä. Puolivälin jälkeen kykenin orastavasta nälän tunteesta huolimatta jo tulkitsemaan hampurilaista hieman tarkemmin. Hampurilainen oli niin mehevä, ettei vielä puolivälissäkään ollut tarvetta kosteuttaa suuta lehmän maidolla. Sämpylä oli rapea ja se toi kokonaisuuteen lisää tekstuuria. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta subjektin takaraivolla vallitsi lievä pettymyksen tunne (disappointment). Voi kun vielä maistaisin sen haluamani valkosipulimajoneesin. Tämän mahtavan makuelämyksen terävimmän kärjen tylsyttää se fakta, etten saanut sitä mitä halusin (merkitystä ei ole sillä mikä tilanteeseen johti). Majoneesia haikaillessa huomasin myös lievän suolattomuuden, joka tästä itsessään mahtavasta kotitekoisesta pihvistä esiin kumpusi. Suolattomuus ei varmasti olisi häirinnyt mikäli valkosipulimajoneesi olisi sisältynyt kokonaisuuteen (tiedän, toistoa, jankkausta, vämmäämistä etc.). Kun 2/3 hampurilaisesta oli tuhottu koin täyteyden orastavan tunne-elämyksen. Hampurilaisen kokonaan tutkittuani lopputuloksena oli lievän ähkyn esioire: raukeus.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Voi miksi Erikoinen 2.0 ei sisältänyt sitä kaivattua, toivottua ja perään itkettyä valkosipulimajoneesia! Se olisi ollut täydellistä, se olisi ollut 100% varmuudella paras hampurilainen tähän mennessä, mutta nyt on tyydyttävä toiseen sijaan. Ehkä aika ei ollut kypsä. Kuten jo aiemminkin on huomattu, jopa pieni pettymyksen tunne (disappointment) voi kaataa korkeallekin kohoavan korttitalon nanosekunnissa. Hopea ei ole häpeä, joten mainittakoon kuitenkin, että Grilli Äiteen Erikoinen 2.0 pärjäsi tutkimuksessa loistavasti. Plussaa hampurilainen saa kosteudesta, juustosta, sämpylän rapeudesta, oreganon yllätysfaktorista sekä erityismainintana kotitekoisesta pihvistä. Miinusta hampurilainen sai pihvin lievästä suolattomuudesta.

5. POHDINTA

Hampurilainen oli ensimmäinen modifioitu kokonaisuus, joka tutkimukseen osallistui. Ainoanan tarvittavana kehitysehdotuksena mainittakoon se kaivattu (ja hoettu) valkosipulimajoneesi. Uskoakseni tämä tekisi kyseisestä hampurilaisesta niin hyvän kuin mahdollista ja oletan, että sitä korkeammalle ei rima voisi Grilli Äiteen luomuksissa kohota. Toki tutkimuksen luotettavuuden vuoksi on ensi tutkittava, ennen kuin voi arvioida. Ehkä joskus tutkittavaksi karsiutuu Erikoinen 3.0 (joka sisältää ainakin sen valkosipulimajoneesin), mutta ei lähitulevaisuudessa. Aika ei ole vielä kypsä. Ensin on otettava hieman etäisyyttä kyseiseen grilliin jo pelkästään objektiivisistakin syistä.