Hae tästä blogista

lauantai 16. marraskuuta 2013

Myyjän erikoinen

1. JOHDANTO

Kolmastoista (n=13) tutkittava oli Tikkurilan Pub/Grilli Marjannen Myyjän erikoinen. Tutkimus on viettänyt kaamoksen omaista hiljaiseloa tutkimuksen tekijän ollessa lähimenneisyyden kuukaudet roskaruokavieroituksessa. Vieroitus oli tahdosta riippumaton, koska varsinaisen päätöksen grillillä käymättömyydestä teki vatsalaukku ja edellisen tutkittavan aiheuttama kyllästysähky, joka aloitti parin kuukauden vastenmielisyyreaktioin. Nyt kuitenkin olosuhteiden pakosta (jota myös näläksi kutsutaan) lankesin grillikatoksen kutsuun, joka veikin minut tällä kertaa (ko. tutkittavan kohdalla) hieman syviin vesiin. Kappas, tuossahan se punainen lanka olikin! Tutkimus lähti lupaavasti käyntiin, kun kysyttäessä mitä grillimyyjä suosittelisi, vastasi tämä itäeurooppalaisen aksentin omaava pikaruoan välittäjä: "minä voin tehdä sinulle minun mielestä parhaan hampurilaisen, sitä ei ole listalla." Olin sanaton, myyty. Täydellinen vastaus, ei lisättävää. Nimesin hampurilaisen siis Myyjän erikoiseksi (myyjä kertoi kyllä nimensä ja hampurilainen oli tarkoitus olla "myyjän nimi" erikoinen, mutta ottaen huomioon itäeurooppalaisen aksentin ja mahdolliset muut erittelemättömät häiriötekijät, jäi nimi kaikumaan grillin seinille). Myyjän erikoinen sisältää kaksi pihviä, kinkkua, kananmunana, salaattia ja majoneesia. Hinta 8€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

 Silmäilin doggy bagiin käärittyä hampurilaista ällistyneenä sen omintakeisuudesta. Ruskea paperipussi kieli jostain salatusta, jostain mystisestä. Paperipussista ei huokunut tuoksuja, hieman lämpöä kylläkin, ehkä vähän rakkauttakin. Tutkimus sijoittui Tikkurilaan vain hetken verran, koska matkustin valtion rautateillä. Kääreet avasin siis junassa, omalla paikallani, syventyen tutkimuksen kohteen luomaan ennakkoeuforiaan. Tästä on kulunut aivan liian kauan aikaa. Hyvästi julma....roskaruokavieroitus.


Avasin salaman nopeasti kääreet ja näin tuon majoneesia pursuavan Jumalaisen vatsalaukusta käsin endorfiinituotannon laukaisevan taideteoksen. Hampurilainen oli silmin nähden korkea ja epäilin leukojeni riittävyyttä ottaa sämpylät ja niiden välimaasto suun syleilyyn. Päätin yrittää. Ensimmäinen makumaailma oli käristetty kinkku, joka yhdistyi salaatin ja majoneesin kanssa makujen johonkin-mihin-sanat-eivät-enää-taivu.


Mutta tämän tunteen rikkoi toinen aisti, joka kertoi allekirjoittaneelle alhaisesta lämpötilasta. Positiivisuuden aura lensi pääni yltä frisbeen omaisesti hevon kuuseen. Ei hyvä. Seuravaksi pihvit astuivat näyttämölle valitettavan anteeksipyytelevinä. Kyseessä oli mahdollisesti einestuotannosta jalostuneet limalihat, jotka eivät ole eineksien laadukkainta kastia.


Puolivälissä en kokenut vielä täyteyttä. Ärtyisyysmittarin nosti viimeistään kattoon havainnoituani seesaminsiemen sämpylät, jotka mitä luultavimmin oli tilattu kadotuksesta. Kaiken tämän epämiellyttävyyden jälkeen huomasin uivani majoneesissa. Kädet, kasvot, housut, kännykkä, kaikki majoneesissa (joka toki oli varsin oivan makuista). Sotkukapasiteetti oli siis enemmän kuin kriteeristön katossa. Kaiken tämän nälän luoman euforiakapasiteetin ja ärtymyksen välimaastossa huomasin tekijän, joka antoi tuomion tutkittavan tulevasta arvostelusta: välisämpylä. Tuo demonien luoma turhista turhin kadotuksen uhrilahja oli kiemurrellut päivälliseeni ja aiheutti lopullisen päreiden palamisen allekirjoittaneen aivojen limbisessä järjestelmässä. Onneksi samaan aikaan kuitenkin hampurilainen loppui ja pääsin piinasta. Lopputuloksena olin sopivan täynnä.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

 Myyjän erikoinen ei pärjännyt tutkimuksessa kovinkaan hyvin. Äskeinen lause oli kaikessa kohteliasuudessaan ylistys tätä sotkun kantaemää kohtaan. Hampurilainen oli linjaton, vaikkakin ehkä kauniisti ajateltuna luova. Makumaailma oli tylsä, jonka vuoksi jouduin epäillä omaa selväpäisyyttäni. Mainitaan nyt kuitenkin, että alkoholilla ei ollut (ainakaan negatiivista) osuutta arvioon. Pihvit olivat limaiset ja seesaminsiemensämpylöistä ja välisämpylästä en edes aloita. Plussaa hampurilainen sai yrityksestä. Miinusta tuli erehdyksestä, joka tarkemmin eriteltynä oli sotkuisuus, alhainen lämpötila, linjattomuus, limaiset ja mauttomat pihvit, välisämpylä ja seesaminsiemensämpylät. Lopuksi mainittakoon kaikessa paradoksaalisuudessaan hampurilaisen olleen aivan kelpo tuotos pääkaupunkiseudun tekeleeksi. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

5. POHDINTA

Muutosehdotuksena mainittakoon: nyt on parempi olla hiljaa.