Viidestoista (n=15) tutkittava oli Saalbachin Pizzeria Stamperl "grillin" Hamburger. Ko. grilli itsessään on häilyvä tuulahdus perinteisestä suomalaisesta grillistä. On kuitenkin ymmärrettävä, että kyseessä on Itävallan alppikylä, jonka hiihtopummit käyttävät pääsääntöisenä ravintona makkaraa, jauhopalloista (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kn%C3%B6%C3%B6deli) tehtyjä keittoja ja jälkiruokia sekä vaaleasta vehnästä tehtyjä sämpylöitä tai niihin energia-arvoiltaan rinnastettavia vehnäoluita. Suosittelen katsomaan ylläolevan wikipedia-linkin, niin ymmärrätte millaiset lähtökohdat Itävallassa on hampurilaisten tekemiseen. Jauhopallopääruuan ja -jälkiruuan jälkeen mikä tahansa syötäväksi kelpaava, on kuin armahdus makumaailman helvetin porteilta. Allekirjoittanut, tutkimuksen subjekti kaikessa objektiivisuuspyrkimyksissään pyrkii nyt mahdollisimman sulavasti ja minimikoukeroittavasti palaamaan itse aiheeseen, Hamburgeriin. Hamburger on grillin ainoa mahdollinen hampurilainen, jossa valinnanvaraa jäi vain mausteiden valitsemiseen. Valinta oli allekirjoittaneelle helppo, mutta tilausta vastanottavalle alpittarelle vaikea. Myyjä: "What spices?" Allekirjoittanut: "All you have." Myyjä: "No spices?". Allekirjoittanut: "No no spices, all spices. All you have, everything." Myyjä: "---". No kaippa sinne kaikki mausteet tuli. Kielimuuri. Hamburger oletettavasti sisältää pihvin, seesaminsiemen sämpylän, majoneesia, lehtisalaattia, suolakurkkuja ja ketsuppia. Hinta 4,80€.
2. TUTKIMUSMENETELMÄT
Silmäily
Haistelu
Maistelu
3. TUTKIMUSTULOKSET
Satuani käsiini folioon käärityn kielumuurin vuoksi vain oletetun hampurilaisen, herahti vesi kielelle yhtä nopeasti kuin kuppa lähti Töölöstä. Silmäiltyäni pakettia matkalla väliaikaiseen Itävallan maistelulaboratorioon, huomasin kokoamisessa hienoista väljyyden tuntua. Paketin välissä oli oletettavasti ilmaa.
.JPG)
Löyhästi pakattu pakettihan voi teoriassa viilentää tutkittavaa, mutta *PIM* (ajatuslampun syttymisestä kuuluva ääni [vrt. todellisuuden tajun hämärtymisestä kuuluva ääni *BIM*]) ilmahan on ohuempaa korkealla, joten löyhästi alpeilla pakattu on varmasti verrattavissa täydellisesti Suomessa pakattuun. Myyjäkin oletettavasti tämän tiesi, eikä kyse ollut vain grillityöntekijän ammattitaidottomuudesta liittyen folion ja voipaperin käärintänäppäryyteen. En voi siirtyä asiaan liian nopeasti. Saavutettuani makulaboratorion totesin silmäilyvaiheen tuottaneen vain liiallista pohdintaa ja päätin haistella. Hmmm, kai se on pihvi, mutta mikäs tuo vieno tuoksu tuolla takavasemmalla on...FUCK IT. Kääreet auki ja töihin. Ennen ensimmäistä biobsiaa ehdin huomata ainaisen epäkohdan: seesaminsiemensämpylä. Mikäli joskus ajan tutkimusmobiilillani kohti helvettiä, on varmasti matkaeväänä burgeri, joka on seesaminsiemensämpylä seesaminsiemensämpylätäytteellä. "Enempää" pohtimatta totesin jo haukanneeni useamman palasen tutkittavan rakenteesta. Pihvin tekstuuri antoi positiivisen vaikutelman. Kyseessä oli oikean pihvin makuinen pihvi, joten Itävalta ei ainakaan ole limaliha-companyn vientimaa (praise the all mighty Lord (not of the rings). Pihvin jälkeen maistoin suolakurkun ja sämpylän, joka ei ollut ulkomuodostaan huolimatta ilmava. Parin ensimmäisen haukun jälkeen huomasin tarvitsevani maitoa. Niin, eihän ulkomailla tule maitoa juotua, joten join olutta. Taas yksi myönnytys ja vetoan taas ulkomaa-aspektiin. Hamburger syyllistyi hampurilaisten vakavimpaan perisyntiin, kuivuuteen. Kuivuuden kuitenkin yritti pelastaa majoneesi, joka oikein luovasti ajateltuna maistui kai miellyttävältä. Ketsuppiakin välistä löytyi ja suolakurkut kulkivat makuaikajanassa alati läsnäollen.
.JPG)
Saavutin puolivälin ja tein kaksi havaintoa: 1. edelleen nälkä 2. unohdin (syytän ohutta ilmanalaa tai mahdollista TIA-kohtausta) ottaa tutkittavasta kuvan alastomana kokonaisuutena. Puolivälissä makumaailma kosteusfaktorin puuttuminen pysyi edelleen tietoisuusjärjestelmässä ja tähän kokemukseen lisättiin myös mauksi jotain palanutta (pinna?). Tutkimusmatka alkoi muuttua askel-haukku-biobsia askel-haukku-biobsialtaan tuskien taipaleeksi (via dolorosa), jota vielä säesti Tommi Läntisen via dolorosa. Tuskien taival potenssiin kaksi. Lopun lähestyessä kuin helpotuksen maaliviiva, maistoin häilyvän ja anteeksipyytelevän lehtisalaatin maun, joka itsestään kuuluttaessa jo tiesi, ettei se voi pelastaa tätä Itävaltalaisten hampurilaiseksi nimittämää kyhäelmää. Loppu tuli, nälkä jäi.
Satuani käsiini folioon käärityn kielumuurin vuoksi vain oletetun hampurilaisen, herahti vesi kielelle yhtä nopeasti kuin kuppa lähti Töölöstä. Silmäiltyäni pakettia matkalla väliaikaiseen Itävallan maistelulaboratorioon, huomasin kokoamisessa hienoista väljyyden tuntua. Paketin välissä oli oletettavasti ilmaa.
Löyhästi pakattu pakettihan voi teoriassa viilentää tutkittavaa, mutta *PIM* (ajatuslampun syttymisestä kuuluva ääni [vrt. todellisuuden tajun hämärtymisestä kuuluva ääni *BIM*]) ilmahan on ohuempaa korkealla, joten löyhästi alpeilla pakattu on varmasti verrattavissa täydellisesti Suomessa pakattuun. Myyjäkin oletettavasti tämän tiesi, eikä kyse ollut vain grillityöntekijän ammattitaidottomuudesta liittyen folion ja voipaperin käärintänäppäryyteen. En voi siirtyä asiaan liian nopeasti. Saavutettuani makulaboratorion totesin silmäilyvaiheen tuottaneen vain liiallista pohdintaa ja päätin haistella. Hmmm, kai se on pihvi, mutta mikäs tuo vieno tuoksu tuolla takavasemmalla on...FUCK IT. Kääreet auki ja töihin. Ennen ensimmäistä biobsiaa ehdin huomata ainaisen epäkohdan: seesaminsiemensämpylä. Mikäli joskus ajan tutkimusmobiilillani kohti helvettiä, on varmasti matkaeväänä burgeri, joka on seesaminsiemensämpylä seesaminsiemensämpylätäytteellä. "Enempää" pohtimatta totesin jo haukanneeni useamman palasen tutkittavan rakenteesta. Pihvin tekstuuri antoi positiivisen vaikutelman. Kyseessä oli oikean pihvin makuinen pihvi, joten Itävalta ei ainakaan ole limaliha-companyn vientimaa (praise the all mighty Lord (not of the rings). Pihvin jälkeen maistoin suolakurkun ja sämpylän, joka ei ollut ulkomuodostaan huolimatta ilmava. Parin ensimmäisen haukun jälkeen huomasin tarvitsevani maitoa. Niin, eihän ulkomailla tule maitoa juotua, joten join olutta. Taas yksi myönnytys ja vetoan taas ulkomaa-aspektiin. Hamburger syyllistyi hampurilaisten vakavimpaan perisyntiin, kuivuuteen. Kuivuuden kuitenkin yritti pelastaa majoneesi, joka oikein luovasti ajateltuna maistui kai miellyttävältä. Ketsuppiakin välistä löytyi ja suolakurkut kulkivat makuaikajanassa alati läsnäollen.
Saavutin puolivälin ja tein kaksi havaintoa: 1. edelleen nälkä 2. unohdin (syytän ohutta ilmanalaa tai mahdollista TIA-kohtausta) ottaa tutkittavasta kuvan alastomana kokonaisuutena. Puolivälissä makumaailma kosteusfaktorin puuttuminen pysyi edelleen tietoisuusjärjestelmässä ja tähän kokemukseen lisättiin myös mauksi jotain palanutta (pinna?). Tutkimusmatka alkoi muuttua askel-haukku-biobsia askel-haukku-biobsialtaan tuskien taipaleeksi (via dolorosa), jota vielä säesti Tommi Läntisen via dolorosa. Tuskien taival potenssiin kaksi. Lopun lähestyessä kuin helpotuksen maaliviiva, maistoin häilyvän ja anteeksipyytelevän lehtisalaatin maun, joka itsestään kuuluttaessa jo tiesi, ettei se voi pelastaa tätä Itävaltalaisten hampurilaiseksi nimittämää kyhäelmää. Loppu tuli, nälkä jäi.
4. JOHTOPÄÄTÖKSET
Hamburger ei pärjännyt tutkimuksessa edes välttävästi. Se saa tyytyä huonoimpaan sijaan ja itse burgerille on kunnia edes kuulua samaan kastiin muiden tutkittavien kanssa (yhdenaikaisesti tutkittava tuntee häpeää, että Hamburgerista ylipäänsä tehtiin tutkimus). Hampurilainen oli kuiva, mauton, kuiva ja mauton.
Hamburger ei pärjännyt tutkimuksessa edes välttävästi. Se saa tyytyä huonoimpaan sijaan ja itse burgerille on kunnia edes kuulua samaan kastiin muiden tutkittavien kanssa (yhdenaikaisesti tutkittava tuntee häpeää, että Hamburgerista ylipäänsä tehtiin tutkimus). Hampurilainen oli kuiva, mauton, kuiva ja mauton.
5. POHDINTA
Muutosehdotuksena mainittakoon Itävallan "grillien" poistaminen katukuvasta, mikäli he eivät parempaan pysty. Tai sitten tekemään niitä oikeita grillejä, joissa on oikeita hampurilaisia. Tai edes grillejä, jotka ovat edes grillien näköisiä. Ko. grillinki tunnisti vaivoin vain luukusta, jonka yläpuolella luki harhaanjohtavasti grilli eikä "grilli".
Muutosehdotuksena mainittakoon Itävallan "grillien" poistaminen katukuvasta, mikäli he eivät parempaan pysty. Tai sitten tekemään niitä oikeita grillejä, joissa on oikeita hampurilaisia. Tai edes grillejä, jotka ovat edes grillien näköisiä. Ko. grillinki tunnisti vaivoin vain luukusta, jonka yläpuolella luki harhaanjohtavasti grilli eikä "grilli".
