Provinssirockin festariburgeri

1. JOHDANTO

Yhdeksästoista (n=19) tutkittava oli Seinäjoellä järjestettävän Provinssirockin päälavan kaljateltasta ostettu festariburgeri. A.k. on negatiivisesti yllättynyt ja huolestuneen pettynyt hampurilaistutkimuksen tapausten hivenen laskeneeseen esiintyvyyteen. Syy tapausten esiintyvyyden laskuun on helppo löytää subjektista itsestä, mutta syvällisemmin en tätä ongelmaa ole vielä valmis kohtaamaan. Ote a.k.:n kasslerista voisi olla paikallaan. Punainen lankarulla vieri alamäessä melkoista vauhtia, joten päätin ottaa loput langasta käsiini ja jatkaa ei-aiheen-vierestä. Festariburgeri sisältää täyslihapihvin, salaattia, punasipulia, majonesia ja juuston. Hinta 9€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Katselin käärepapereissa piilottelevaa tuotosta kuin jalokiveä. Kaunishan se oli ja jollain tavalla koskematon. Kuorien läpi tunsin lämmön valtaavan kämmenpohjani ja tunsin kasslerissani (toisen kasslermaininnan kohdalla koen järkeväksi kertoa, että kasslerilla viittaan niskaani) pienen hyvän olon tunteen. Kasslervillat leijailivat tuulen mukana kuin voikukan laskuvarjot. Tähän euforiseen tunne-elämykseen sekoittui vieno naudan tuoksu sekoitettuna sipulisella aromilla. Aavistuksellisen hetken miltei kumpucumuluksen tasolla leijailtuani, tartuin typerästä tuumasta toimeen repien voipapaperimaiset kuoret hevon helv***iin ja ryhdyin tutkimustyön perustavanlaatuisimpaan vaiheeseen, maisteluun.

Haukkasin rajoittuneilla leuoillani poikamaisen palan burgerista ja kuuntelin hampaideni tuottaman paineen aiheuttamaa sämpyläiden rusahdusta. Korvani kertoivat minulle, että hampurilaisen sämpylät olivat rapeita, suutuntumani vahvisti second opinionin ominaisuudessa saman diagnoosin. Samassa kaupassa pyytämättäni tuli myös kuivuus, jota en voi ohittaa ilman sen ansaitsemaa poikkimainintaa. Kiirehdin seuraavaan suupalaan ja makunystyröitäni sivellinmäisesti sivelivät tuoreen kurkun ja naudan pehmeä tango, joka sai minut hetkellisesti luulemaan olevani tangomarkkinoilla provinssirockin sijaan. Haukkasin pala palalta tietäni kohti burgerin ydintä. Matkallani maistoin raikkaan majoneesin, joka anteeksipyytelevästi, vaikkaikin maukkaasti paikkaili sämpylöiden kuivuuden kipeää muistoa.

 

Puolivälissä en tuntenut nälkää, mutta olin silti valmis jatkamaan ilman suurempia pysähtelyjä. Punasipuli liittyi majoneesin kanssa makujen sateenkaareen. Seurasin tätä hampurilaissateenkaarta tovin etsien sen päässä olevaa juustoista aarretta vain todetakseni, etten sitä löytänyt. Sateenkaaren päästä löytyi vain tyypillinen juustolle ominainen ähkyn aiheuttavuustekijä, mutta muuten juusto jäi täydelliseksi mysteeriksi. Lopputuloksena subjekti oli täynnä ja valmis nukkumaan huolensa pois festarikansan talloessa naamavärkkiä. Olin tyytyväinen, mutta samalla mieltäni vaivasi jokin selittämätön kaipuu mysteerijuustoa kohtaan.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Festariburgeri pärjäsi tutkimuksessa ihan-ok-ihan-jees-tasoisesti. Maut olivat selkeitä eikä burgerissa ollut kummoisempia kikkailuja. Toki poikkeuksena selkeään makuun mainittakoon subjektin maistamaton juusto. Jossain se oli ja jonnekin se meni, mutta kaikki muu jääköön mystikkojen maailmaan. Myös sämpylöiden rapeuden syy jäi epäselväksi ja tämän vuoksi myös vaivaavaksi: kuiva vai vain tarkoituksellisen rapea vai molempia? Sotkukapasiteetti oli myös huomattava, mutta tutkimuspaikka huomioon ottaen, jätetään tuo faktori arvioimatta. Plussaa hampurilainen sai pihvin mehevyydestä, punasipulista, majoneesista ja tekstuurista. Miinusta oletettavasti kuivista sämpylöistä ja näkymättömyystempun tehneestä juustosta.

5. POHDINTA

Kehittämisehdotuksena mainittakoon juuston taikominen takaisin maistuvaan muotoon ja samalla loitsulla sämpylöiden kuivuuden eliminoiminen. Fastariburgeriksi ko. tekele oli varsin oiva ratkaisu nälän siirtoon, mutta muutoin se ei juurikaan tarjonnut tutkimuksen mittapuulla keskinkertaisuutta suurempia merkintöjä aikakirjoihin.