Yhdeksäs (n=9) tutkittava oli Sodankylän Torikioskin Aurora. Hampurilaistutkimus on elänyt jonkinlaista hiljaiseloa viime kuukausina, mutta syy horrokseen ei ole tuotannollinen vaan tarjonnallinen. Tutkimuksen tekijä (allekirjoittanut) ei vain ole aktiivisen kevään jälkeen vieraillut yhtä usein näillä tienvarsilla esiintyvillä Edenin esimakua tarjoavilla ravitsemuskopeilla. Passiivisuus ei ole pysyvää, se on vain jokaista tutkimusta leimaava vaihe, jolloin kerätään voimia tulevia haasteita varten. Yhdeksäs tutkittava löytyi niinkin kaukaa kuin Sodankylästä. Tutkimuksen toteuttajia, isähahmo ja synnyttäjä ei ole asialleen niin omistautunut, että ajaisi muutaman sata kilometriä Lapin burgerin perässä, vaan kyse oli siviilinä toteutetusta road tripistä. Toki selvää on, ettei tällaista leveyspiirien halkomista voi sivuuttaa tutkimuksen monimuotoisuuden näkökulmasta. Johdanto karkaa lapasesta, joten lopetan tekstin tuoton hieman liian myöhään. Kyseisen grillin tuotannosta ei ole allekirjoittaneelle tullut juurikaan ehdouksia (n=0), joten päätin turvautua objektiivisimpaan keinoon hampurilaisen valinnassa. Kysyin ko. grillin myyjältä mitä hampurilaista hän suosittelisi. Ensin vastaukseksi tuli aina niin raivostuttava nimeltä mainitsematon vaihtoehto jota "menee paljon", mutta ennen kuin pinnan palamisesta johtunut käry ylitti grillin sisältä huokuvan endorfiinin tuotannon laukaisevan paistorasvan kömyn, myyjä suositteli Aurora-hampurilaista. Aurora sisältää Savuporoa, pekonia, aurajuustoa ja 150g pihvin. Hinta 6,50€.
2. TUTKIMUSMENETELMÄT
Silmäily
Haistelu
Maistelu
3. TUTKIMUSTULOKSET
Pyysin hampurilaisen mukaan (vaikka aluksi sainkin hampurilaisen ilman foliopäällystettä, mutta tämä johtunee kielimuurista). Subjektin omiaisuudessa tarkkailin ja tunnustelin kääreitä (saatoin jopa nuuskaista hieman). Paketti tuntui kompaktilta, koko ei herättänyt okluusiofobian oireita, muttei myöskään pettymyksen tunteita (disappointment).
Hajunystyräni havaitsivat vienon mausteiden tuoksun ja hyperaktiivisen persoonallisuuden omaavana homo sapiensina päätin hylätä kaksi kolmesta tutkimusmenetelmästä ja siirtyä maisteluun. Avattuanin kääreet huomasin, ettei ulkonäkö ollut kovin huomiota herättävä (enemmänkin otsaryppyjä kohottava). Mutta niin kuin aiemminkin, on silmäilymenetelmä johtanut monesti subjektia harhaan.
Oli aika ottaa ensimmäinen puraisu. Hampurilaisen lämpötila oli hyvä ja se loi hyvän pohjan tutkimusmatkalle. Grillimausteen maku tunkeutui kitalakeni läpi ja analysoidessani makumaailmaa huomasin jo ottavani toisen puraisun. Pihvin tekstuuri oli keskivertoa parempi, mutta maku oli ei-niin-täyslihainen. Tekstuuria analysoidessani miltei pelästyin makua, jota en ole tottunut kohtaamaan tutkimuksessani: savuporo! Tuo suolainen Lapin miehen leikkele toi aivan uuden ulottuvuuden hampurilaiselle. Huomasin maistellessani myös tuijottavani hampurilaista savuporon maun luomasta paradoksaalisuudesta hämmentyneenä. Allekirjoittaneelle iski vastustamaton tarve toteuttaa tämä kyseinen tutkimuksen yhdeksäs osa mahdollisimman nopeasti. Matkan varrella huomasin tarvitsevani maitoa hampurilaisen korkean suolakonsentraation vuoksi. Myös kurkkusalaatti ja perinteinen salaatti liittyivät savuporon kanssa makujen markkinoille.
Puolivälissä hampurilaista huomasin, että subjektia vaivasi vielä orastava nälän tunne, jonka toki oletin katoavan loppua kohti edetessä. Puolivälissä maistoin pehmeän suloisen aurajuuston maun. Aurajuusto sekoittui sopivasti käristettyyn pekoniin ja toi myös hieman kaivattua kosteutta hampurilaiseen. Jos enkelin suudelmat maistuvat joltain niin tämä (aurajuusto-pekoni -kombinaatio) on varmaankin lähinnä sitä makua (what?!). Yksi harmittava ilmiö puolivälin ohitettuani oli, että savuporon aromi katosi taivaan tuuliin aurajuuston ja pekonin vallatessa asuintilaa. Myös sämpylän mitäänsanomattomuus raahasi hampurilaisen menestyksen perässä kivireen elkein. Lopuksi maistoin vielä aurajuuston kaikessa pehmeydessää. Vielä maitolasinkin jälkeen tämä suoloinen aromaattinen endorfiinin vapauttaja ilmoitti olemassa olostaan (kitalaessa). Hampurilaisen jälkeen olin sopivan täynnä. En kaivannut kuin vielä hiukan maitoa suolan korkean konsentraation vuoksi.
4. JOHTOPÄÄTÖKSET
Torikioskin Aurora olisi voinut pärjätä tutkimuksessa paremminkin. Pienet ongelmat kuten savuporon yllätysmomentin ylläpidon uupuminen sekä sämpylähäiriötekijä estivät suuremman menestyksen. Aurora lupasi paljon, muttei kyennyt lunastamaan suurempia odotuksia. Subjektin kerran maistettua savuporon, olisi myös olettanut, että kyseinen maku kantaa läpi koko elämyksen. Toki sen syrjayttäneet maut olivat ensiluokkaisia, mutta olisin halunnut maksimoida makuelämykseni maistamalla näitä kolmea kovaa (savuporo, pekoni, aurajuusto) yhtäaikaa. Kyseessä on kuitenkin kaiken kaikkiaan kelpo burgeri. Plussaa hampurilainen sai savuporosta, aurajuustosta, pekonista ja kosteudesta. Miinusta hampurilainen sai sämpylästä ja savuporon syrjään vetäytymisestä hampurilaisen puolivälissä.
5. POHDINTA
Kehitysehdotuksena mainittakoon savuporon maun korostaminen sekä mahdollisimman nopea sämpylän vaihto. Sämpylän vaihto johonkin rapeampaan toisi hampurilaiseen lisää teksuuria ja lisäisi rouskeen luomaa käristetyn pekonin mielikuvaa. Savuporo varmasti pääsisi oikeuksiinsa, mikäli pekonin osuutta hieman pienennettäisiin ja savuporon osuutta taas lisättäisiin. Lapin burgeri antoi tutkimukselle kuitenkin paljon uutta näkökulmaa ja sen puuttuminen tutkimuksesta olisi varmasti suuri menetys. Torikioskin Aurora sijoittuu turvallisesti tutkimuksen ylempään keskikastiin.
2. TUTKIMUSMENETELMÄT
Silmäily
Haistelu
Maistelu
3. TUTKIMUSTULOKSET
Pyysin hampurilaisen mukaan (vaikka aluksi sainkin hampurilaisen ilman foliopäällystettä, mutta tämä johtunee kielimuurista). Subjektin omiaisuudessa tarkkailin ja tunnustelin kääreitä (saatoin jopa nuuskaista hieman). Paketti tuntui kompaktilta, koko ei herättänyt okluusiofobian oireita, muttei myöskään pettymyksen tunteita (disappointment).
Hajunystyräni havaitsivat vienon mausteiden tuoksun ja hyperaktiivisen persoonallisuuden omaavana homo sapiensina päätin hylätä kaksi kolmesta tutkimusmenetelmästä ja siirtyä maisteluun. Avattuanin kääreet huomasin, ettei ulkonäkö ollut kovin huomiota herättävä (enemmänkin otsaryppyjä kohottava). Mutta niin kuin aiemminkin, on silmäilymenetelmä johtanut monesti subjektia harhaan.
4. JOHTOPÄÄTÖKSET
Torikioskin Aurora olisi voinut pärjätä tutkimuksessa paremminkin. Pienet ongelmat kuten savuporon yllätysmomentin ylläpidon uupuminen sekä sämpylähäiriötekijä estivät suuremman menestyksen. Aurora lupasi paljon, muttei kyennyt lunastamaan suurempia odotuksia. Subjektin kerran maistettua savuporon, olisi myös olettanut, että kyseinen maku kantaa läpi koko elämyksen. Toki sen syrjayttäneet maut olivat ensiluokkaisia, mutta olisin halunnut maksimoida makuelämykseni maistamalla näitä kolmea kovaa (savuporo, pekoni, aurajuusto) yhtäaikaa. Kyseessä on kuitenkin kaiken kaikkiaan kelpo burgeri. Plussaa hampurilainen sai savuporosta, aurajuustosta, pekonista ja kosteudesta. Miinusta hampurilainen sai sämpylästä ja savuporon syrjään vetäytymisestä hampurilaisen puolivälissä.
5. POHDINTA
Kehitysehdotuksena mainittakoon savuporon maun korostaminen sekä mahdollisimman nopea sämpylän vaihto. Sämpylän vaihto johonkin rapeampaan toisi hampurilaiseen lisää teksuuria ja lisäisi rouskeen luomaa käristetyn pekonin mielikuvaa. Savuporo varmasti pääsisi oikeuksiinsa, mikäli pekonin osuutta hieman pienennettäisiin ja savuporon osuutta taas lisättäisiin. Lapin burgeri antoi tutkimukselle kuitenkin paljon uutta näkökulmaa ja sen puuttuminen tutkimuksesta olisi varmasti suuri menetys. Torikioskin Aurora sijoittuu turvallisesti tutkimuksen ylempään keskikastiin.
