Tutkimuksen toinen väliarvio

Tutkittujen luokittelu, joka perustuu objektiiviisin menetelmin toteutettuun hampurilaistutkimukseen. Näkemys on menetelmien objektiivisuudesta huolimatta subjektiivinen, tutkimusmenetelmien käytön pohjautuen tutkijan subjektiiviseen aistijärjestelmään. Luokittelussa 1. (yksi) tarkoittaa tähän asti parhaan hampurilaisen luokitusta, 2. (kaksi) taas toiseksi parhaan hampurilaisen luokitusta etc. Luokituksen perään on merkitty grilli ja toimipaikka, josta ko. yksilön saa noutaa nautittavaksi.

1. Sambacon juustolla (Samburger, Seinäjoki)

2. Erikoisherkkupala (Grilli-Kioski Halliska, Seinäjoki)

3. Erikoinen (Grilli Äitee, Seinäjoki)

4. Hangry Man (norm.) (Martinsillan Grilli, Turku)

5. Erikoinen juustolla (Samburger, Seinäjoki)

6. Myhi-burger (Grilli-Kioski Halliska, Seinäjoki)

7. Sitä sun tätä (Kevarin Grilli, Alajärvi)

8. Seinäjokinen (Jerikon Grlli, Seinäjoki)

Erikoisherkkupala

1. JOHDANTO

Kahdeksas (n=8) tutkittava oli Seinäjoen Grilli-Kioski Halliskan Erikoisherkkupala. Palasin Grilli-Kioski Halliskalle etsimään vertailupohjaa Myhi-burgerille, koska ko. grilliltä ei oltu vielä tehty verrokkitutkimusta (vrt. Samburger). Päätin tapani mukaisesti kysyä myyjältä suosituksia ja vastaukseksi tuli erinäisiä hampurilaisia joita "menee paljon". Olen hampurilaistutkimuksen edetessä turhautunut vastauksiin, joissa laatu perustellaan määrällä. Se, että McDonalds myy eniten hampurilaisia koko universumissa, ei tarkoita, että heidän hampurilaisensa olisivat kovin mairittelevia makumaailmaltaan. Jos laitan itseni grillin pitäjän asemaan, kokisin oletettavasti jonkinlaista ammattiylpeyttä hampurilaisistani ja pyrkisin kehittämään jostain hampurilaisesta ykkösnyrkkini. Sen, jota suositellaan, kun asiakas kysyy. Se lähimpänä sydäntä oleva grillin identiteetin kiteyttävä timantti, joka jakaa mielipiteitä äärimmäisiä ylistyssanoja pulppuaviin sekä myös alalehtiä karistaviin "ihan ok" -sanoihin. Grillin henkilökohtainen timantti on juuri se hampurilainen, joka saa aikaan mielipiteitä! Aivan kuten politiikassa esimerkiksi Teuvo Hakkarainen (kyseessä ei ole poliittinen kannanotto, eikä Hakkaraisen nimen kahdesti mainitseminen viittaa millään lailla tutkimuksen laatijan poliittisiin mieltymyksiin, ottaen huomioon tutkimuksen laatijan täydellisen politiikan tietämättömyyden ja kiinnostamattomuuden). Harhauduin, mutta palasin jo maan pinnalle. Eli kyse on särmästä. Hampurilainen, varsinkin sellainen jota suositellaan, tulee olla särmärikas timantti. Piste. Piste. Otin siis oikeuden omiin käsiini ja aloitin ruokalistan tarkastelun. Silmäni havaitsivat Erikoisherkkupalan. Sisällysluettelon mukaan ainesosat olivat vähintäänkin kokeilemisen arvoisia. Erikoisherkkupala sisältää pihvin, kananmunan, sulatejuustoa, kinkun, majoneesia sekä mätitahnaa. HInta 6,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Otin hampurilaisen mukaan ja autooni levisi kananmunan tuttu tuoksu. Lämpö kumpusi folion läpi sitä hypistellessäni.

Kotiin tullessani aloin avata kääreitä ja huomasin lieväksi pettymyksekseni niiden välissä oleva ilmaa. Paketti ei ollut kompakti. Kääreet avattuani huomasin silmäilyvaiheessa kiinnittäväni huomiota hampurilaisen lättymäisyyteen. Siirsin kaksi ensimmäistä tutkimusmenetelmää syrjään ja päädyin luottamaan intuitiiviseen maisteluun pääasiallisena tutkimusmenetelmänä.

Ensimmäinen makuelämys oli sulatejuusto, aina niin ihanan tahmainen sulatejuusto, joka sanan mukaisesti on kuin sulaa juustoa (ontuvaa kerrontaa, pahoittelen). Myös korkea lämpötila yllätti, ko. grillillä ei ainakaan säästellä lämmöntuotossa, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Seuraavaksi maistoin hieman käristetyn kinkun ja saman käsittelyn kohdanneen pihvin. Näitä kahta pikanttia makuvivahdetta puntaroidessa se iski: mätitahna! Tuo lapsuuden ajan muistot mieleen tuova kuninkaallinen kananmunan päälle laitettava rakkauden eliksiiri. Voi kuinka ihanan suolaiselta se maistuikaan. Kiirehdin seuraavaan puraisuun, mutta epäonnekseni totesin, että maku katosi.

Puolivälissä hampurilaista en ollut vielä kylläinen, mutta nälkäkään ei ollut enää henkeä uhkaavan ahdistava. Mätitahnan uudelleen esiintymistä odotellessani maistoin majoneesin kaikessa runsaudessaan sekä jo edellä mainittuja ainesosia sulatejuuston dominoiden makukenttää. Hetken kuluttua huomasin hampurilaisen kadonneen. Viimeiset suupalatkin olivat vielä miltei tirisevän kuumia. Suussani velloi vieläkin majoneesin, kinkun ja sulatejuuston ihana makujen sateenkaari.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Grilli-Kioski Haliskan Erikoisherkkupala pärjäsi tutkimuksessa erittäin hyvin, jättäen kuitenkin jälkeensä lievän pettymyksen sivumaun. Hampurilaisella oli edellytykset yltää korkeimmalle korokkeelle, mutta sen tie ykköspallille kariutui anteeksipyytelevään olemukseen. Tällä tarkoitan mätitahnan roolia hampurilaisessa. Mätitahna on erikoinen täyte ja hän ken kyseistä täytettä sisältävän hampurilaisen tilaa, oletettavasti olettaa mätitähnä maun sisältyvän kokonaisuudessa hallitsevimpien makujen kastiin. Mutta ei. Kerran maistoin mätitahnan suolaisen ja sopivan teollisuuskalamaisen aromin, mutta sitten maku katosi anteeksipyytelevänä kauas pois, pettymys (disappointment). Tutkimuksen loppuajan subjekti käytti mätitahnan haikailemiseen. Muuten hampurilainen oli ajatuksia herättävä ja varsin oiva vaihtoehto tuntemuksen nimeltä nälkä poistamiseksi. Plussaa hampurilainen sai kosteudesta, sulatejuustosta, majoneesista, mätitahnasta ja lämpötilasta. Miinusta hampurilainen sai mätitahnan vähyydestä ja anteeksipyytelevästä linjasta.

5. POHDINTA

On vaikeaa pysyä objektiivisena kun tietää, että tutkimuksen kaunein kruunu oli tutkittavan ulottuvilla, mutta sitten kaikki kariutui. Mikäli Grilli-Kioski Halliska lisäisi mätitahnan määrää, olisi lopputuloksena karmaisevan hyvä hampurilainen. Sulatejuusto "wing manin" roolissa ja majoneesi komppaamassa tätä soosien paratiisia, toisi markkinoille ehdottoman ykköshampurilaisen, mutta nyt on tyytyminen kärkikolmikkoon sijoittumiseen. En osaa sanoa onko kyseessä toinen vai kolmas sija, mutta se on irrelevanttia. Lähellä, mutta silti niin kaukana.

Hangry Man (norm.)

1. JOHDANTO

Seitsemäs (n=7) tutkittava oli Turun Martinsillan Grillin Hangry Man (norm.). Kyllä, Hangryman, ei Hungry Man. Joko kyse on grillin kirjoitusvirheestä tai sitten en vain ymmärrä Turkulaista grillikulttuuria ainakaan teostensa nimeämisten osalta. Toki on otettava huomioon, että Etelä-Pohjalaisena koin olevani Turussa kuin kala kuivalla maalla (tai kissa Aurajoessa), joten ei voida olettaakaan, että objekti voisi kaiken tutkimuksellisen työnsä ohessa, vielä yrittää ymmärtää Turun grillikulttuurin monivivahteista ilmentymistä. On myös otettava huomioon, että jouduin kamppailemaan objektiivisuuteni kanssa, koska olen ollut vakuuttunut siitä, ettei Suomen "suurkaupungeissa" ole oivia grillejä. On vain humailaistenruokintakoppeja, joiden makumaailmaan ovat vain tyytyväisiä niin päihtyneessä tilassa olevat henkilöt, jotka eivät edes tunnistaisi, jos söisivät hampurilaisen kanssa sitä ympäröivät kääreetkin. Todettakoon kuitenkin jo johdannossa, että olen tarkentanut kärjistettyä mielipidettäni: on olemassa joitain harvinaisia hyviä grillejä Suomen "suurkaupungeissakin". Se siitä pilkun armottomasta viilaamisesta. Ensimmäistä kertaa pääsin tutkimaan hampurilaisen, jota oli ehdotettu minulle vartavasten tutkimusta varten. Alkuasetelma ei toki ollut kovin mairitteleva, kun kysyttäessä grillityöntekijältä mitä hän suosittelisi, oli vastaus "valkosipulihodari" (kuitissakin lukee: "Kaupungin maukkaimmat hodarit"). Henkinen kitkerääkin kitkerämpi kyynel vierähti objektin sielun silmäkulmasta. Sitten muistinkin, että ystävällänihän oli valmis ehdotus tutkittavan osalta. Konsultoin ystävääni, joka suositteli Hangry Mania. Päätin ottaa normaalikokoisen, koska olin kuitenkin Turussa enkä voinut millään tietää kaupungin grillikulttuurin kokasteikkoa. Normaali tuntui hyvältä vaihtoehdolta, vaikka suurikin hampurilainen olisi ollut valittavissa. Avautumisen ja jokseenkin paradoksaalin alkuasetelman jälkeen itse tutkittavan esittelyyn. Hangry Man (norm.) sisältää kokolihapihvin (62g), kananmunan, ananaksen, juuston ja salaattia. Hinta 5,70€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Söin hampurilaisen paikan päällä. Silmäillessäni kädessäni olevaa tuotosta huomasin olevani yhtä osa-aluetta lukuunottamatta varsin tyytyväinen (read fwd). Hampurilainen näytti erittäin houkuttelevalta kiiltävän salaatinkastikkeen oranssissa loistossa ja kokokin oli aivan kohdallaan ottaen huomioon, etten valinnut okkluusioluokkaan kuuluvaa vaihtoehtoa.

Fantasioidessani jo kolmanteen tutkimusmenetelmään siirtymistä huomasin epäkohdan. Seesaminsiemensämpylä. Jokainen vannoutunut grilliruuan rakastaja tietää, että kyseiset sämpylät kuuluvat pikaruokalaketjuihin kuten McDonalds ja Hesburger, ei grillille. Koin negatiivista tranferenssia. Kaikki ne lukemattomat pettymykset hampurilaisravintoloiden masentavilla penkeillä tulivat kuin hyökyaaltona objektin ärtymystä säätelevään pikkuaivojen tunnekeskukseen. Seesaminsiemensämpylä. Päätin nopeasti siirtyä haisteluosioon, joka onneksi loi toivoa tälle pakanan työn ympäröimälle taideteokselle. Haistellessani hampurilaista, ensimmäiseksi huomasin miedon grillimausteen, joka sekottui ihanaan täyslihapihvin aromiin. Myös valitsemani amerikkalainen salaatinkastike ilmoitti olemassaolostaan kera kananmunan. Päätin hylätä haistelumetodin vedoten sen rinnasteisuuteen kidutuksen kanssa. Maistoin ja koin mielihyvää, yllättävän suurta sellaista. Ensin makumaailman täytti eksakti grillimausteen vivahde, joka sai posken makuhermot värähtelemään kutinasta. Syljen eritys kiihtyi hetkellisesti ekspotenttiaalista vauhtia. Seuraavaksi maistoin salaatin ja salaatinkastikkeen. En enää välittänyt enakko-olettamuksistani. Oli vain minä ja Hangry Man. Sämpyläkin maistui yllättävän hyvältä ottaen huomioon, että se paini seesaminsiemenkategoriassa.

Puolivälissä maistoin selkeästi myös kananmunan. Samaan aikaan koin todellisen yllätyksen, rapeuden. Mistä tämä yllättävä tekstuurin muutos johtui? Paahdettu sipuli! Tuo Jumalallinen mausteisiin lukeutuva tuote tuli täytenä yllätyksenä ja nosti endorfiinin tuotannon kattoon. Maku, tekstuuri ja ennen kaikkea tekstuurista johtuva ääni (rousk) nostivat Hangry Manin kohti tutkittavien aatelia. Puolivälissä huomasin myös, etten ollut vielä kylläinen. Söin lopun hampurilaisesta hyvällä halulla ja lopuksi totesin vielä vahvahkon sinapin potkun, joka oli kuin loppukaneetti Turun tutkimusmatkalle. Lopuksi en kokenut selkeää täyteyden tunnettä, mutten myöskään ollut mitään vailla. Raukeutta tavoitellessa on hyvä muistaa, että ks. tutkittavasta on myös isompi versio, joka täyttänee myös mahdollisen raukeustavoitteen. Lopuksi käteni olivat majoneesissa, joten sotkukapasiteetti oli ehkä keskimääräistä korkeampi.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Hangry Man (norm.) pärjäsi tutkimuksessa erinomaisesti huolimatta objektiivisuuden rakoilusta. Tutkittavan kohdalla on otettava huomioon objektiivisuuden puutokset, jotka itse tutkittava sai hälvennettyä. Tällaisia tuloksia ei tule usein vastaan, joten tästä on annettava Turun ylpeydelle erityismaininta. Plussaa hampurilainen sai kosteudesta, pihvistä, grillimausteesta, sinapista sekä toisena erityismainintana paahdetusta sipulista. Miinusta hampurilainen sai juustosta, jota en maistanut ja seesaminsiemensämpylästä (vrt. ei ole merkitystä kumpi on parempaa mikrohampurilainen vai "hampurilaisravintolan" hampurilainen, koska ne molemmat ovat jokatapauksessa ala-arvoisia tuotteita (shit)). Vaikka seesaminsiemensämpylä pärjäsikin omassa kategoriassaan niin hyvin kuin mahdollista, ei se vain koskaan tule riittämään. Sotkukapasiteetista annettakoon myös puolikas miinus.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon seesaminsiemensämpylästä eroon pääseminen. Myös juuston voisi vaihtaa juustoon, jolla olisi jotain merkitystä esimerkiksi maun kannalta. Sotkuisuutta en lähtisi muuttamaan, ottaen huomioon, että kosteus voisi kärsiä. Mikäli Hangry Man vaihtaisi juuston esimerkiksi Koskenlaskijaan ja seesaminsiemensämpylän oikeaan grillihampurilaisen sämpylään, olisi tutkimuksen piikkipaikka valloitettu. Nyt Hangry Man sijoittuu kolmanneksi heti Sambaconin ja Erikoisen (grilli äitee) jälkeen.