Megakokolihahampurilainen

1. JOHDANTO

Neljästoista (n=14) ja järjestysnumeronsa mukaisesti vuoden 2014 aloittanut tutkittava oli Seinäjoen Katukokki Grillin Megakokolihahampurilainen. Tutkimuksen objektiivisuutta vaaliva subjekti eli allekirjoittanut, koki väistämätöntä tarvetta tömistellä vuoden 2013 hampurilaistutkimuksen tähtipölyt saappaidensa pohjista ja suuntasi Mondeonsa vielä tutkimatta jääneen Seinäjokisen grillin välittömään läheisyyteen. Tutkijan näkökulmasta olin jo luullut käyneeni läpi Etelä-Pohjanmaan kasvukeskuksen, Seinäjoen grillit, mutta tiedon ovat todistaneet luuloksi yksi jos toinenkin tutkimuksen seuraaja, ja valaisseet tutkimuksen subjektin tietä kohti Seinäjoen tutkimattomien ja pimeiden kolkkien grillejä. Nyt korjataan siis yksi vääryys. Huhuu! Punainen lanka!? Missä helv...! Jaa tuossahan se oli. Annoin myyjälle vapaat kädet loihtia minulle suosittelemansa burgeri. Myyjä kysyi ammattitaitoa uhkuen pidinkö kokolihasta vai normaalista jauhelihapihvistä ja oliko minulla suuri vai pieni nälkä. Näihin vastattuani myyjä loihti eteeni tutkimattoman, mahdollisesti taideteoksellisen luomuksen, joka oli kääritty folioon yhtä hellästi kuin lapsi kapaloihin. Niin se lanka, minkäs värinen se... niin punainen! Megakokolihahampurilainen sisältää yhden 180g kokolihapihvin ja salaattia. Hinta 6,20€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Ajoin hampurilaistutkimuksen virallisella kuljettimella noin 30-35 prosenttista ylinopeutta tutkimusyksikkööni kuola leukaa pitkin valuen. Maltoin pienen hetken silmäillä kääreitä ja antaa hampurilaisen tuoksun tunkeutua kääreiden läpi kohti hyvää aavistamattomia hajusensoreitani. Kokolihapihvin lievä lihapiirakkamainen tuoksu valloitti subjektin sydämen ja ennen kuin olin ehtinyt ottaa ensimmäistä kuvaakaan, huomasin jo avanneeni kääreet osittain. Self control...aaaaand it's gone.

Avattuani kääreet, koin lievän negatiiviyllätyksen (disappointment). Sämpylä oli valkoinen kuin veljeni isältää perimä kalkkilaivan kapteeni -geenin aiheuttama ihonväri! Myös tutkittavan koko arvelutti subjektia, ottaen huomioon hampurilaisen nimen kapiteelisuuteen viittaavuuden. Pienihän tuo on. En ymmärtänyt, missä kohtaa hampurilaista oli se mega. Kai kyse oli megayllätyksestä, ettei megahampurilainen ollutkaan megasuuri. Ken tietää, pitää kysyä Keniltä.

Silmäilyn aiheutettua vain harmaita hiuksia, aloitin maistelun. Ensipuraisu oli lihantäyteinen, mutta nieluni ilmoitti kädelleni käskyn kaataa maitoa lasiin ja ennen kuin aivojeni tietoiset osat olivat edes rekisteröineet ärsykettä, olin jo ottanut maitohuikan. Hampurilaisen välitön kuivuus aiheutti samankaltaisen vaistomaisen reaktion kuin käden kuumalta hellalta pois nykäisemisen. Kuivaa. Toki kuivuuden luomaa sydäntä riipivää tuskaa lievitti lihan maun korostuminen. Liha oli hyvää. Päiväuniltaan heräsi kysymys: miksi myyjä suositteli ylipäänsä minulle, tietämättömälle ohikulkijalle, tällaista yksinkertaista kyhäelmää, joka kaiken kukkuraksi oli kuiva? Tämäkö minut houkuttelisi takaisin ko. grillille? Jatkoin tutkimusmatkaani kuin Kolumbus konsanaan ja juuri kun luulin löytäneeni kosteuden Intian, totesinkin sen olevan vain Amerikkalaista salaatinkastiketta. What?! Ainoa kostea kosketus kitalakeeni koostui siis salaatinkastikkeesta.

Puolivälin saavutettuani totesin, että nälkä korvensi sisuksiani kuin närästyksen äpärälapsi. Päätin jatkaa tutkimusta kohti jo häämöttävää loppua, koska hampurilaisen pääasiallinen tarkoitus eli nälän häätäminen ei ollut vielä toteutunut. Puolivälin jälkeen koin vielä kalpean sämpylän rapeuden ja grillimausteen kaksinkertaisen kohtaamisen, jotka yllättivät subjektin positiivisuudellaan. Viimeinen puraisu antoi jäähyväisenä vielä kurkkusalaattisen jälkimaun.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Megakokolihahampurilainen ei pärjännyt tutkimuksessa kovinkaan mairittelevasti sijoittuen pahnanpohjimmaiskolmikkoon. Kokonaisuus oli valju ja mitäänsanomaton. Valjuus oli sitä luokkaa, ettei tutkittavalle voinut edes hermostua. Se ei luonut minkäänlaisia tunnetiloja, joten niiden puuttuessa päätin masentua. Hampurilainen sai plussaa pihvistä, sämpylästä ja grillimausteesta. Miinusta tuli tylsyydestä, kuivuudesta, kuivuudesta, kuivuudesta ja harhaanjohtavasta nimestä. Pihvinkin plussa tuli vain sen ylikorostuneesta mausta, joka osaksi johtui siitä, ettei hampurilaisessa ollut juuri muita täytteitä pihvin lisäksi. Pelkkä päärynäkin maistuu todella paljon päärynälle, joka ei varmasti ole yllätys kenellekään.

5. POHDINTA

Muutosehdotuksena mainittakoon kosteuden lisääminen esim. majoneesilla tai sulatejuustolla, tylsyyden eraserointi lisäämällä esim. pekonia sekä nimen muuttaminen totuudenmukaisemmaksi (poistaisi silmäilyvaiheen disappointment faktorin). Toki näin isojen muutosten tekeminen vaikuttaisi lopputulokseen jo siinä määrin, että muutosten jälkeinen burgeri muistuttaisi kantasoluaan vain sämpylöidensä kalpeudella.