Myyjän erikoinen

1. JOHDANTO

Kolmastoista (n=13) tutkittava oli Tikkurilan Pub/Grilli Marjannen Myyjän erikoinen. Tutkimus on viettänyt kaamoksen omaista hiljaiseloa tutkimuksen tekijän ollessa lähimenneisyyden kuukaudet roskaruokavieroituksessa. Vieroitus oli tahdosta riippumaton, koska varsinaisen päätöksen grillillä käymättömyydestä teki vatsalaukku ja edellisen tutkittavan aiheuttama kyllästysähky, joka aloitti parin kuukauden vastenmielisyyreaktioin. Nyt kuitenkin olosuhteiden pakosta (jota myös näläksi kutsutaan) lankesin grillikatoksen kutsuun, joka veikin minut tällä kertaa (ko. tutkittavan kohdalla) hieman syviin vesiin. Kappas, tuossahan se punainen lanka olikin! Tutkimus lähti lupaavasti käyntiin, kun kysyttäessä mitä grillimyyjä suosittelisi, vastasi tämä itäeurooppalaisen aksentin omaava pikaruoan välittäjä: "minä voin tehdä sinulle minun mielestä parhaan hampurilaisen, sitä ei ole listalla." Olin sanaton, myyty. Täydellinen vastaus, ei lisättävää. Nimesin hampurilaisen siis Myyjän erikoiseksi (myyjä kertoi kyllä nimensä ja hampurilainen oli tarkoitus olla "myyjän nimi" erikoinen, mutta ottaen huomioon itäeurooppalaisen aksentin ja mahdolliset muut erittelemättömät häiriötekijät, jäi nimi kaikumaan grillin seinille). Myyjän erikoinen sisältää kaksi pihviä, kinkkua, kananmunana, salaattia ja majoneesia. Hinta 8€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

 Silmäilin doggy bagiin käärittyä hampurilaista ällistyneenä sen omintakeisuudesta. Ruskea paperipussi kieli jostain salatusta, jostain mystisestä. Paperipussista ei huokunut tuoksuja, hieman lämpöä kylläkin, ehkä vähän rakkauttakin. Tutkimus sijoittui Tikkurilaan vain hetken verran, koska matkustin valtion rautateillä. Kääreet avasin siis junassa, omalla paikallani, syventyen tutkimuksen kohteen luomaan ennakkoeuforiaan. Tästä on kulunut aivan liian kauan aikaa. Hyvästi julma....roskaruokavieroitus.

Avasin salaman nopeasti kääreet ja näin tuon majoneesia pursuavan Jumalaisen vatsalaukusta käsin endorfiinituotannon laukaisevan taideteoksen. Hampurilainen oli silmin nähden korkea ja epäilin leukojeni riittävyyttä ottaa sämpylät ja niiden välimaasto suun syleilyyn. Päätin yrittää. Ensimmäinen makumaailma oli käristetty kinkku, joka yhdistyi salaatin ja majoneesin kanssa makujen johonkin-mihin-sanat-eivät-enää-taivu.

Mutta tämän tunteen rikkoi toinen aisti, joka kertoi allekirjoittaneelle alhaisesta lämpötilasta. Positiivisuuden aura lensi pääni yltä frisbeen omaisesti hevon kuuseen. Ei hyvä. Seuravaksi pihvit astuivat näyttämölle valitettavan anteeksipyytelevinä. Kyseessä oli mahdollisesti einestuotannosta jalostuneet limalihat, jotka eivät ole eineksien laadukkainta kastia.

Puolivälissä en kokenut vielä täyteyttä. Ärtyisyysmittarin nosti viimeistään kattoon havainnoituani seesaminsiemen sämpylät, jotka mitä luultavimmin oli tilattu kadotuksesta. Kaiken tämän epämiellyttävyyden jälkeen huomasin uivani majoneesissa. Kädet, kasvot, housut, kännykkä, kaikki majoneesissa (joka toki oli varsin oivan makuista). Sotkukapasiteetti oli siis enemmän kuin kriteeristön katossa. Kaiken tämän nälän luoman euforiakapasiteetin ja ärtymyksen välimaastossa huomasin tekijän, joka antoi tuomion tutkittavan tulevasta arvostelusta: välisämpylä. Tuo demonien luoma turhista turhin kadotuksen uhrilahja oli kiemurrellut päivälliseeni ja aiheutti lopullisen päreiden palamisen allekirjoittaneen aivojen limbisessä järjestelmässä. Onneksi samaan aikaan kuitenkin hampurilainen loppui ja pääsin piinasta. Lopputuloksena olin sopivan täynnä.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

 Myyjän erikoinen ei pärjännyt tutkimuksessa kovinkaan hyvin. Äskeinen lause oli kaikessa kohteliasuudessaan ylistys tätä sotkun kantaemää kohtaan. Hampurilainen oli linjaton, vaikkakin ehkä kauniisti ajateltuna luova. Makumaailma oli tylsä, jonka vuoksi jouduin epäillä omaa selväpäisyyttäni. Mainitaan nyt kuitenkin, että alkoholilla ei ollut (ainakaan negatiivista) osuutta arvioon. Pihvit olivat limaiset ja seesaminsiemensämpylöistä ja välisämpylästä en edes aloita. Plussaa hampurilainen sai yrityksestä. Miinusta tuli erehdyksestä, joka tarkemmin eriteltynä oli sotkuisuus, alhainen lämpötila, linjattomuus, limaiset ja mauttomat pihvit, välisämpylä ja seesaminsiemensämpylät. Lopuksi mainittakoon kaikessa paradoksaalisuudessaan hampurilaisen olleen aivan kelpo tuotos pääkaupunkiseudun tekeleeksi. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

5. POHDINTA

Muutosehdotuksena mainittakoon: nyt on parempi olla hiljaa.

Tutkimuksen kolmas väliarvio

Tutkittujen luokittelu, joka perustuu objektiiviisin menetelmin toteutettuun hampurilaistutkimukseen. Näkemys on menetelmien objektiivisuudesta huolimatta subjektiivinen, tutkimusmenetelmien käytön pohjautuen tutkijan subjektiiviseen aistijärjestelmään. Luokittelussa 1. (yksi) tarkoittaa tähän asti parhaan hampurilaisen luokitusta, 2. (kaksi) taas toiseksi parhaan hampurilaisen luokitusta etc. Luokituksen perään on merkitty grilli ja toimipaikka, josta ko. yksilön saa noutaa nautittavaksi.

Ottaen huomioon tutkimuksen huikean tason, on muistettava, että miltei jokainen hampurilainen on ollut loistelias vaikka sijoitus olisikin heikohko. Jokaisen hampurilaisen kohdalla suosittelen yksityiskohtaisen tutkimusraportin lukemista ennen henkilökohtaisen tutkimuksen suorittamista.

1. Sambacon juustolla (Samburger, Seinäjoki)

2. Erikoinen 2.0 (Grilli Äitee, Seinäjoki)

3. Erikoisherkkupala (Grilli-Kioski Halliska, Seinäjoki)

4. Erikoinen (Grilli Äitee, Seinäjoki)

5. Aurora (Torikioski, Sodankylä)
6. Kauhavalaanen (Lakeus Grilli, Kauhava)

7. Hangry Man (norm.) (Martinsillan Grilli, Turku)

8. Erikoinen juustolla (Samburger, Seinäjoki)

9. Myhi-burger (Grilli-Kioski Halliska, Seinäjoki)

10. Sitä sun tätä (Kevarin Grilli, Alajärvi)
11. Kanahampurilainen aurajuustolla (Lakeus Grilli, Kauhava)

12. Seinäjokinen (Jerikon Grlli, Seinäjoki)

Kanahampurilainen aurajuustolla

1. JOHDANTO

Kahdestoista (n=12) tutkittava oli Kauhavan Lakeus Grillin Kanahampurilainen aurajuustolla. Toinen perättäinen käynti ko. grillillä osoittaa osaltaan tutkijan luovuuden puutetta, mutta myös olosuhteiden pakkoa ja omistautumista. Tutkimuksen alusta lähtien, vain yksi hampurilaisen osto on jäänyt tutkimatta ja sekin sen vuoksi, että muistiinpanot hukkuivat. Tämä voitanee tulkita tutkimuksen luotettavuutta karistavana virheenä, mutta toisaalta allekirjoittanut saa ainakin uuden mahdollisuuden kokeilla tuo hukkuneiden muistinpanojen uhriksi joutunut mysteeriburgeri. Se, miksi tutkimuksen subjekti tällä kertaa kävi taas Lakeus Grillillä, johtui siitä faktasta, että ruuansulatusjärjestelmä kaipasi välitöntä massaa seinämiinsä ja loi siis otollisen lähtökohdan tutkimukselle (olisin voinut syödä hampurilaisen ilman tutkimustakin ja valita vaikka jokapojan pakkauksen tms., mutta päädyin siis tutkimaan (dedication)). In the name on science päädyin siis Lakeus Grillin autokaistalle. Ajatuksiin tuli kuitenkin idea kokeilla jotain uutta ja ehdotus tulikin onneksi ulkopuoliselta kanssasyöjältä (tutkimuksen luotettavuus kasvoi). Päädyin hänen ehdottamaan comboon eli kanahampurilaiseen aurajuuston kera. Kanahampurilainen aurajuustola sisältää kanapihvin, salaatin, currymajoneesin, ananaksen ja aurajuuston. Hinta 6,50€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Silmäillessäni folioon käärittyä pakettia, aloin epäillä onko sisään kätketty kokonainen broileri ranskanleivän sisälle. Paketti oli iso. Koossa erityisesti ihmetytti hampurilaisen leveys, ei niinkään korkeus. Toisaalta grillin nimikin viittaa pitkiin tasaisiin etäisyyksiin (aakeeta laakeeta), joten suotakoon silmäilyvaiheessa tämä kummallisuus.

Kämmeniin välittyi lämpöä ja samalla siirryin spontaanisti haisteluvaiheeseen ja totesin currymajoneesin vienon tuoksun laajentavan siraimieni hiusverisuonistoa maksimaalisen euforian esitunteen tuottamiseksi tutkijan keskusyksikön (i386) limbisessä järjestelmässä. Avasin väkivalloin kaunit foliot tieltäni ja tarkastelin luomusta. Iso se oli, se siitä, oli aika siirtyä maisteluvaiheeseen.

Ensimmäisen puraisun tunnelma oli rapea (sämpylä oli kastettu paistorasvaan). Makuina vastaan tulivat salaatti ja currymajoneesi, jotka olivat kyllä varsin oivan makuista. Sitten maistoin aurajuuston koko sydämeni pohjasta. Ah, kuinka hyvää tuo ainesosa osaakaan olla ja sen yhdistyminen currymajoneesiin oli ensiluokkaista. Tätä symbioottista sidettä en osannut odottaa ja sen lisäämä yllätysfaktori lisäsi pisteitä välittömästi. Hampurilaista tutkiessani koin korkean suolakonsentraation, joka korosti hampurilaisen makumaailmaa entisestään. Vasta reilun kolmen puraisun jälkeen, suuni näkyvät luut kohtasivat paneroidun kanapihvin, jonka maku ja erityisesti tekstuuri olivat positiivisia tunteita herättäviä. Paneroitu kana yhdessä sämpylän rapeuden kanssa loivat paahdon miellyttävääkin mielyttävämmän aromin. Puoliväliä uhkaavasti lähestyessäni huomasin suolakonsentraation kohoavan korkeaksi, ottaen huomioon maidonkulutuksen. Ärtyisyyden esiasteen kytiessä a.k. kohtasi pelastuksen ananaksen, joka raikkaudellaan otti tutkijasta kiinni, hänen ollessa juuri horjahtamaisillaan päätöksen kielekkeeltä pettymyksen rotkoon (what?!) En ole usein ananaksen ystävä, mutta tällä kertaa ko. hedelmä toimi vallan mainiosti tasapainottamaan korkeaa suolakonsentraatiota. Saavutin puolivälin ja totesin kyseisen tien uhkaavasti vievän ähkylandian portteja kohti.

Pettymyksekseni huomasin, ettei aurajuustosta ollut kuin muisto jäljellä. Muisto oli niin kaukainen, etten ollut varma maistoinko aurajuuston tässä vai yhdeksännessä (n=9) tutkimuksessa (Aurora). Muutenkin ärtymyksestä sykkivää ohimosuonen verenpainetta (RR) lisäsi se fakta, ettei tutkittavan osalta kaikki maut osallistuneet yhtäaikaa itse tutkimukseen. Maut tulivat liian portaittain. Ensin tuli sämpylä, salaatti, currymajoneesi, sitten aurajuusto, jonka jälkeen kana. Kanaa maistaessa ei enää huomannut salaattia ja kun vuoroon tuli ananas, niin aurajuustosta oli vain kaukainen muistijälki. Loppua kohti edetessä huomasin ärtyisyyteni kasvavan kun huomasin, ettei itse kanapihvi ja ananas kattaneet kuin alle puolet itse hampurilaissämpylän horisontalisesta koosta. Näitä ainesosia ympäröi salaatti ja currymajoneesi. Liian iso sämpylä oli siis aiheuttanut aakeudessa laakeudessaan ainesosien hukkumisen sämpylän ja salaatin joukkoon. Mieleen tulvivat ahdistavat peruskoulun suunnistustunnit, kun itku silmässä etsi rasteja, joiden tiesi jäävän löytymättä. Ottaen huomioon, ettei tutkija ollut halukas seuraamaan Kolumbuksen jalanjälkiä etsiessään yhtään mitään mitä ikinä Kristoffer tai muutkaan koskaan mitään etsineetkään etsivätkään, oli tarkoituksettoman tutkimusmatkan aiheuttaminen pisteitä laskeva tekijä. Söin loput hampurilaisesta hämärän rajamailla vaeltaen ähkylandian huvipuistossa pettymyksen tivolimusiikin nostaen ärtymystasoa.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kanahampurilainen aurajuustolla on lähtökohtaisesti maan mainio hampurilainen, mutta toteutus kärsi parista ongelmasta, joista suurin oli sämpylän ylimalkainen koko, ottaen huomioon muiden ainesosien koot. Missään vaiheessa ei ollut mahdollista maistaa kaikkia ainesosia yhtäaikaa ja se auttamatta aiheutti tuskaisuuden sävyttämän lopputuloksen. Plussaa hampurilainen sai aurajuustosta, paneroidusta kanapihvistä, kokonaisuuden rapeudesta, currymajoneesista ja korkeasta suolakonsentraatiosta ja erityismainintana sen kontrolloinnista ananaksella. Miinusta hampurilainen sai ylisuuresta sämpylän koosta ja tätä myöden kokonaisuuden hajoamisesta.

5. POHDINTA

Kehitysedotuksena mainittakoon sämpylän vaihto, vaikka sen tekstuuri olikin erinomainen. Mikäli hampurilaisista haluaa tehdä isokokoisia, olisi vertikaalinen kokoamismetodi järkevämpi tapa koon kasvattamiseen kuin horisontaalinen. Koosta ei myöskään tämä vuoksi voinut antaa plussaa, koska tarkoituksenmukaista ei ole käyttää puolta tutkimuksen ajasta sämpylän ja salaatin syömiseen. Kanahampurilaisen lukeutuminen tutkimukseen oli itseisarvona kuitenkin tutkimuksen jo värikästä kirjoa lisäävä ja kyseessä oli kuitenkin hyvä hampurilainen, jonka voisi toistekin tuhota. Lakeus Grillin Kanahampurilainen aurajuustolla sijoittuu alempaan kastiin, mutta omassa alasarjassaan (kanahampurilaiset) tuli ylivoimainen piikkipaikka!

Kauhavalaanen

1. JOHDANTO

Yhdestoista (n=11) tutkittava oli Kauhavan Lakeus Grillin Kauhavalaanen. Ottaen huomioon kuinka ajallisesti lähellä kymmenes (n=10) ja yhdestoista (n=11) tutkittava olivat toisiaan, koen velvollisuudekseni tutkijana, tutkimuksen subjektina sekä tutkimusmenetelmien prosessoijana sisällyttää ko. raporttiin maininnan tutkimuksen eettisyydestä tai sen puutteesta. Kaksi tutkittavaa päivässä ei ole järkevää. Mikäi aortta osaisi puhua (saksaa), sanoisi se mitä luultavimmin tässä vaiheessa "auf Wiedersehen" ja sanoisi muiden verisuonten kanssa sopimuksensa irti vaskulaarijärjestelmän tukipilarin roolista. Kolesterolin riemuvoitto. Toisin sanoen tutkimuksen subjekti, allekirjoittanut on huolissaan omasta terveyskäyttäytymisestää (tai sen puutteesta), joten toivottavasti tällainen tilanne ei tule toistumaan kuin erittäin harvoin ja hätävarjelutilanteissa. Pahoittelut tylsyyden maksimoivasta terveystiedon oppitunnista, se loppui nyt. Kauhavalle ilmaantui lähimenneisyydessä varteenotettava kilpailija Samburgerille, Lakeus Grilli. Kyseiseltä grilliltä alekrijoittaneella on ollut vain ateriakokemuksia, joten oli jo aikakin tarkistaa onko Grillillä tarjota tutkimuksen kannalta arvokasta näkökulmaa. Luonnollisesti kysyin Grillin myyjältä mitä hän suosittelee ja valitettavasti vastauksena tuli hampurilainen "jota menee paljon". Hetken tivattuani, myyjä ymmärsi, ettei hän vastannut kysymykseeni järkevin perustein. Pienen podinnan jälkeen hän suosittelin kattavaa kokonaisuutta, Kauhavalaasta. Jo itse nimi sai hymyn kareen subjektin kasvoille ja tutkimusmatka oli valmis alkamaan. Kauhavalaanen sisältää kokolihapihvin, kananmunan, kinkun, Koskenlaskija-juuston (mahdollisuus oli myös valita sulatejuusto) sekä salaatin ja kastikkeen (valitsin valkosipulikastikkeen). Hinta 6,50€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Katsoin saamaani pakettia ja totesin sen olevan iso. Oikeasti iso. Ottaen huomioon aamupäivän lounaani (kymmenes tutkittava (n=10)), oli tiedossa täydellinen rasvaähky (joka on sukua normaalille ähkylle, mutta sen kesto on yleensä yli 12 tuntia). Pelkoa osoittamatta päätin jatkaa tutkimustani. Silmäilyn ohessa huomasin kämmenteni lämpenevän paketin kuumuudesta.

Paketin avattuani nenäni hajuhermot havaitsivat valkosipulikastikkeen sulotuoksun lisäksi palaneen käryä sanan positiivisessa merkityksessä. Silmäillessäni hampurilasta totesin, ettei paketissa ollut ilmaa, hampurilainen oli edelleen iso. Oikeasti iso. Ähkypelon saattelemana aloitin kolmannen tutkimusmenetelmän.

Ensimmäisen maistiaisen makumaailma loi mausteisen mielikuvan. Myös hampurilaisen rapeus toi tekstuuria hampurilaiseen ja huomasin jo ottavani toisen maistiaisen. Mmmm, voimakas kokolihapihvin maku täytti kitalaen, mausteiden säestäessä tätä makuaistin sinfoniaa, myös lievästi paahtuneen sämpylän maku liittyi orkesteriin. Kolmannella puraisulla maistoin kinkun ja ah, aina niin ihanan Koskenlaskija-juuston maun. Tällä kertaa juusto oli täysin sulanut kokolihapihvin yläpintaan luoden Jinin ja Jangin kaltaisen symbioosin. Kaksi makua yhdistettynä loivat kolmannen ulottuvuuden. Juuri kun olin kaukana täältä, omassa analyysipilvessäni, jokin herätti minut ja iski jalkani tukevasti maahan. Sinappi, ketsuppi, kurkkusalaatti. Tällä kertaa kolmikko osallistui juhliin kuin kuokkavieraat häihin pilaten euforian. Liikaa mausteita? Kai tämäkin päivä piti joskus nähdä. Nyt suussa maistuivat vain mausteet. Jatkoin tutkimustani kuitenki hyvällä halulla, vaikkakin se paljon parjattu pettymyksen tunne (disappointment) kalvasi subjektin mieltä.

Puolivälissä huomasin hampurilaisen olevan erityisen kostea ja pihvi oli teksturiltaan murea, mutta kuitenkin hampaille vastuksen antava. Myös salaatti liittyi makujen kirjoon, mutta vain lieveilmiön roolissa, ottaen huomioon mausteiden dominoivan roolin. Puolivälissä olin myös ähkyn rajamailla, päätin siis pitää tauon. Tauon jälkeen koin hampurilaisen miellyttävämpänä tutkittavana ja analyysiherkkyys kohosi taas sille odotetulle tasolle. Pihvi ja juusto todella täydensivät toisiaan ja pala palalta hampurilainen nosti asemiaan tutkimuksen luokitteluasteikolla. Tuhosin Kauhavalaasen muruja myöden ja lopputunnelmat olivat vakuuttavat. Lieveilmiönä todettakoon pelätty rasvaähky.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kauhavalaanen pärjäsi tutkimuksessa hyvin, ellei erinomaisesti sijoittuen ylempään keskikastiin. Hampurilainen oli täyttävä, tekstuurissa ei ollut parannettavaa ja lämpötila oli enemmän kuin kohdallaan. Mutta silti arvosteluun sisältyy mutta: linjattomuus. Liian suuret maustemäärät vähensivät voimakkaalla väliintulollaan makumaaliman varieteettia. Kinkku katosi kuvioista parin ensimmäisen puraisun jälkeen ja kananmunasta jäi vain näköhavainto. Valkosipulikastikkeenkin vahva aromi jäi vain sieraintasolle. Hampurilaisesta selkeimmät muistikuvat sijoittuvat jonnekin Meiran ja Felixin välimaastoon ja ottaen huomioon koko paletin makumaailman potentiaalin, oli pettymyksen tunteen (disappointment) re-insidenssi tosiasia. Plussaa hampurilainen sai lämpötilasta, koosta, sämpylästä sekä erityismainintana pihvin ja juuston symbioosista. Miinusta hampurilainen sai linjattomuudesta, joka johtui pääösin mausteiden ylimalkaisesta käytöstä.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon mausteiden vähentäminen. Mikäli mausteita olisi vähemmän, lisäisi se Kauhavalaasen potentiaalia huimasti, koska jo olemassa olevien täytteiden makujen korostuminen oletettavasti lisäisi endorfiinin tuotantoa. Muita muutoksia on vaikea arvioida, kun ei oikeastaan ole maistanut kaikkia hampurilaisen eri ainesosia Meiran ja Felixin ylivallan alta. Herkkuja ruokapöytään, mutta rajansa kaikella.

Erikoinen 2.0

1. JOHDANTO

Kymmenes (n=10) tutkittava oli Seinäjoen Grilli Äiteen Erikoinen 2.0. Kyseessä on hampurilainen, josta on tehty tutkimus maaliskuussa 2013 (http://hampurilaistutkimus.blogspot.fi/2013/03/erikoinen.html), mutta tällä kertaa on otettu huomioon subjektin asettamat kehitysehdotukset ja modifioitu kokonaisuutta. Kehitysehdotuksina mainittiin ehkä tärkeimpänä pihvin maun korostaminen pihvillä, joka maistuisi pihviltä. Tämä toteutui valitsemalla Grilli Äiteen omatekoinen 120g häränlihapihvi (härkää pihvi (nauta) on varmasti vain nähnyt laitumella) perinteisen pihvin sijaan. Lisäksi valitsin (tai yritin valita) varietettia lisäämään valkosipulimajoneesin, joka varmasti korostaisi Grilli äiteen käyttämää Emmental-juustoraasteen (varmistettu valmistajalta) makumaailmaa. Kuitenkin, joko subjektin heikosta artikulaatiosta tai Grilli Äiteen psykofyysisen hampurilaisten valmistuskoneiston kuulon alenemisesta johtuen (myös yhteisvaikutus otettava huomioon), ei hampurilaiseni sisältänyt valkosipulimajoneesia. Alkutilannetta varjosti siis pettymyksen tunne (disappointment). Toki pettymystä lievensi se fakta, ettei tutkimuksen subjekti taaskaan muistanut ottaa käteistä mukaan, vaan rahoituksen tutkimukselle myönsi nimettömänä pysyvä tukija (mainittakoon kuitenkin, että kyseessä on sama rahoittaja kuin edelliselläkin kerralla, kun Grilli Äiteen luomus oli tutkimuksen kohteena). Hampurilaisen nautin paikan päällä ulkoilmaa hampaiden väleistä hengittäen. Grilli Äiteen Erikoinen 2.0 sisältää 120g häränlihapihvin, kananmunan ja juuston. Hinta 6,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Silmäilyvaiheessa huomion arvoinen asia oli ulkonäön kehittyminen. Tämä on varmasti ollut seurausta Grilli Äiteen omasta tuotekehittelystä, koska tutkimuksen kantasolu, allekirjoittanut ei osoittanut erityistoivetta ulkonäön parantamiseksi (vaikka se Erikoisen kehitysehdotuksissa mainittiinkin). Silmäilyvaiheesta siirryin sulavin liikkein haisteluvaiheeseen, jossa huomasin vienon kananmunan ja rasvan tuoksun, joka kuitenkin lopulta peittyi sulaneen Emmental-juuston euforiaa aiheuttavaan ja syljen tuotantoa lisäävään sulotuksuun.

Päätin hylätä kaksi ensimmäistä tutkimusmenetelmää, kokien niiden vain tarjoavan turhautumista ja siirryin maisteluvaiheeseen. Otin ensimmäisen puraisun ja mausteiden täydellinen tasapaino valtasi kieleni makuhermot ja samanaikaisesti aivojeni limbisessä järjestelmässä alkoivat endorfiinibileet. Hyvää, jopa parempaa. Juuston rasva yhdistettynä mausteisiin sekä erittäin kosteaan, mehevään ja mureaan pihviin veivät minut jonnekin josta ei liene paluuta maan pinnalle. Se oli hyvää. Ei, se oli miltei taivaallista. Tuhosin tutkittavaa hyvällä halulla lähestyen puoliväliä. Makuhermojani oli kiusannut mauste, jota en ollut hienostuneesta analyysikoneistosta huolimatta kyennyt tunnistamaan ennen puoliväliä. Sitten se oivalluksen hehkulamppu syttyi: oregano! Kananmunan päälle sulatettuun juustoon oli lisätty oreganoa. Tuo odottamaton yrtti toi pihville ja koko hampurilaiselle yllätyksen ulottovuuden, joka itseisarvona on jo arviossa huomioon otettava asia.

Puolivälissä subjekti ei kokenut vielä täyteyden tunnetta, eikä nälkä ollut vielä poistunut järjestelmästä. Puolivälin jälkeen kykenin orastavasta nälän tunteesta huolimatta jo tulkitsemaan hampurilaista hieman tarkemmin. Hampurilainen oli niin mehevä, ettei vielä puolivälissäkään ollut tarvetta kosteuttaa suuta lehmän maidolla. Sämpylä oli rapea ja se toi kokonaisuuteen lisää tekstuuria. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta subjektin takaraivolla vallitsi lievä pettymyksen tunne (disappointment). Voi kun vielä maistaisin sen haluamani valkosipulimajoneesin. Tämän mahtavan makuelämyksen terävimmän kärjen tylsyttää se fakta, etten saanut sitä mitä halusin (merkitystä ei ole sillä mikä tilanteeseen johti). Majoneesia haikaillessa huomasin myös lievän suolattomuuden, joka tästä itsessään mahtavasta kotitekoisesta pihvistä esiin kumpusi. Suolattomuus ei varmasti olisi häirinnyt mikäli valkosipulimajoneesi olisi sisältynyt kokonaisuuteen (tiedän, toistoa, jankkausta, vämmäämistä etc.). Kun 2/3 hampurilaisesta oli tuhottu koin täyteyden orastavan tunne-elämyksen. Hampurilaisen kokonaan tutkittuani lopputuloksena oli lievän ähkyn esioire: raukeus.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Voi miksi Erikoinen 2.0 ei sisältänyt sitä kaivattua, toivottua ja perään itkettyä valkosipulimajoneesia! Se olisi ollut täydellistä, se olisi ollut 100% varmuudella paras hampurilainen tähän mennessä, mutta nyt on tyydyttävä toiseen sijaan. Ehkä aika ei ollut kypsä. Kuten jo aiemminkin on huomattu, jopa pieni pettymyksen tunne (disappointment) voi kaataa korkeallekin kohoavan korttitalon nanosekunnissa. Hopea ei ole häpeä, joten mainittakoon kuitenkin, että Grilli Äiteen Erikoinen 2.0 pärjäsi tutkimuksessa loistavasti. Plussaa hampurilainen saa kosteudesta, juustosta, sämpylän rapeudesta, oreganon yllätysfaktorista sekä erityismainintana kotitekoisesta pihvistä. Miinusta hampurilainen sai pihvin lievästä suolattomuudesta.

5. POHDINTA

Hampurilainen oli ensimmäinen modifioitu kokonaisuus, joka tutkimukseen osallistui. Ainoanan tarvittavana kehitysehdotuksena mainittakoon se kaivattu (ja hoettu) valkosipulimajoneesi. Uskoakseni tämä tekisi kyseisestä hampurilaisesta niin hyvän kuin mahdollista ja oletan, että sitä korkeammalle ei rima voisi Grilli Äiteen luomuksissa kohota. Toki tutkimuksen luotettavuuden vuoksi on ensi tutkittava, ennen kuin voi arvioida. Ehkä joskus tutkittavaksi karsiutuu Erikoinen 3.0 (joka sisältää ainakin sen valkosipulimajoneesin), mutta ei lähitulevaisuudessa. Aika ei ole vielä kypsä. Ensin on otettava hieman etäisyyttä kyseiseen grilliin jo pelkästään objektiivisistakin syistä.

Aurora

1. JOHDANTO

Yhdeksäs (n=9) tutkittava oli Sodankylän Torikioskin Aurora. Hampurilaistutkimus on elänyt jonkinlaista hiljaiseloa viime kuukausina, mutta syy horrokseen ei ole tuotannollinen vaan tarjonnallinen. Tutkimuksen tekijä (allekirjoittanut) ei vain ole aktiivisen kevään jälkeen vieraillut yhtä usein näillä tienvarsilla esiintyvillä Edenin esimakua tarjoavilla ravitsemuskopeilla. Passiivisuus ei ole pysyvää, se on vain jokaista tutkimusta leimaava vaihe, jolloin kerätään voimia tulevia haasteita varten. Yhdeksäs tutkittava löytyi niinkin kaukaa kuin Sodankylästä. Tutkimuksen toteuttajia, isähahmo ja synnyttäjä ei ole asialleen niin omistautunut, että ajaisi muutaman sata kilometriä Lapin burgerin perässä, vaan kyse oli siviilinä toteutetusta road tripistä. Toki selvää on, ettei tällaista leveyspiirien halkomista voi sivuuttaa tutkimuksen monimuotoisuuden  näkökulmasta. Johdanto karkaa lapasesta, joten lopetan tekstin tuoton hieman liian myöhään. Kyseisen grillin tuotannosta ei ole allekirjoittaneelle tullut juurikaan ehdouksia (n=0), joten päätin turvautua objektiivisimpaan keinoon hampurilaisen valinnassa. Kysyin ko. grillin myyjältä mitä hampurilaista hän suosittelisi. Ensin vastaukseksi tuli aina niin raivostuttava nimeltä mainitsematon vaihtoehto jota "menee paljon", mutta ennen kuin pinnan palamisesta johtunut käry ylitti grillin sisältä huokuvan endorfiinin tuotannon laukaisevan paistorasvan kömyn, myyjä suositteli Aurora-hampurilaista. Aurora sisältää Savuporoa, pekonia, aurajuustoa ja 150g pihvin. Hinta 6,50€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Pyysin hampurilaisen mukaan (vaikka aluksi sainkin hampurilaisen ilman foliopäällystettä, mutta tämä johtunee kielimuurista). Subjektin omiaisuudessa tarkkailin ja tunnustelin kääreitä (saatoin jopa nuuskaista hieman). Paketti tuntui kompaktilta, koko ei herättänyt okluusiofobian oireita, muttei myöskään pettymyksen tunteita (disappointment).

Hajunystyräni havaitsivat vienon mausteiden tuoksun ja hyperaktiivisen persoonallisuuden omaavana homo sapiensina päätin hylätä kaksi kolmesta tutkimusmenetelmästä ja siirtyä maisteluun. Avattuanin kääreet huomasin, ettei ulkonäkö ollut kovin huomiota herättävä (enemmänkin otsaryppyjä kohottava). Mutta niin kuin aiemminkin, on silmäilymenetelmä johtanut monesti subjektia harhaan.

Oli aika ottaa ensimmäinen puraisu. Hampurilaisen lämpötila oli hyvä ja se loi hyvän pohjan tutkimusmatkalle. Grillimausteen maku tunkeutui kitalakeni läpi ja analysoidessani makumaailmaa huomasin jo ottavani toisen puraisun. Pihvin tekstuuri oli keskivertoa parempi, mutta maku oli ei-niin-täyslihainen. Tekstuuria analysoidessani miltei pelästyin makua, jota en ole tottunut kohtaamaan tutkimuksessani: savuporo! Tuo suolainen Lapin miehen leikkele toi aivan uuden ulottuvuuden hampurilaiselle. Huomasin maistellessani myös tuijottavani hampurilaista savuporon maun luomasta paradoksaalisuudesta hämmentyneenä. Allekirjoittaneelle iski vastustamaton tarve toteuttaa tämä kyseinen tutkimuksen yhdeksäs osa mahdollisimman nopeasti. Matkan varrella huomasin tarvitsevani maitoa hampurilaisen korkean suolakonsentraation vuoksi. Myös kurkkusalaatti ja perinteinen salaatti liittyivät savuporon kanssa makujen markkinoille.

Puolivälissä hampurilaista huomasin, että subjektia vaivasi vielä orastava nälän tunne, jonka toki oletin katoavan loppua kohti edetessä. Puolivälissä maistoin pehmeän suloisen aurajuuston maun. Aurajuusto sekoittui sopivasti käristettyyn pekoniin ja toi myös hieman kaivattua kosteutta hampurilaiseen. Jos enkelin suudelmat maistuvat joltain niin tämä (aurajuusto-pekoni -kombinaatio) on varmaankin lähinnä sitä makua (what?!). Yksi harmittava ilmiö puolivälin ohitettuani oli, että savuporon aromi katosi taivaan tuuliin aurajuuston ja pekonin vallatessa asuintilaa. Myös sämpylän mitäänsanomattomuus raahasi hampurilaisen menestyksen perässä kivireen elkein. Lopuksi maistoin vielä aurajuuston kaikessa pehmeydessää. Vielä maitolasinkin jälkeen tämä suoloinen aromaattinen endorfiinin vapauttaja ilmoitti olemassa olostaan (kitalaessa). Hampurilaisen jälkeen olin sopivan täynnä. En kaivannut kuin vielä hiukan maitoa suolan korkean konsentraation vuoksi.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Torikioskin Aurora olisi voinut pärjätä tutkimuksessa paremminkin. Pienet ongelmat kuten savuporon yllätysmomentin ylläpidon uupuminen sekä sämpylähäiriötekijä estivät suuremman menestyksen. Aurora lupasi paljon, muttei kyennyt lunastamaan suurempia odotuksia. Subjektin kerran maistettua savuporon, olisi myös olettanut, että kyseinen maku kantaa läpi koko elämyksen. Toki sen syrjayttäneet maut olivat ensiluokkaisia, mutta olisin halunnut maksimoida makuelämykseni maistamalla näitä kolmea kovaa (savuporo, pekoni, aurajuusto) yhtäaikaa. Kyseessä on kuitenkin kaiken kaikkiaan kelpo burgeri. Plussaa hampurilainen sai savuporosta, aurajuustosta, pekonista ja kosteudesta. Miinusta hampurilainen sai sämpylästä ja savuporon syrjään vetäytymisestä hampurilaisen puolivälissä.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon savuporon maun korostaminen sekä mahdollisimman nopea sämpylän vaihto. Sämpylän vaihto johonkin rapeampaan toisi hampurilaiseen lisää teksuuria ja lisäisi rouskeen luomaa käristetyn pekonin mielikuvaa. Savuporo varmasti pääsisi oikeuksiinsa, mikäli pekonin osuutta hieman pienennettäisiin ja savuporon osuutta taas lisättäisiin. Lapin burgeri antoi tutkimukselle kuitenkin paljon uutta näkökulmaa ja sen puuttuminen tutkimuksesta olisi varmasti suuri menetys. Torikioskin Aurora sijoittuu turvallisesti tutkimuksen ylempään keskikastiin.

Tutkimuksen toinen väliarvio

Tutkittujen luokittelu, joka perustuu objektiiviisin menetelmin toteutettuun hampurilaistutkimukseen. Näkemys on menetelmien objektiivisuudesta huolimatta subjektiivinen, tutkimusmenetelmien käytön pohjautuen tutkijan subjektiiviseen aistijärjestelmään. Luokittelussa 1. (yksi) tarkoittaa tähän asti parhaan hampurilaisen luokitusta, 2. (kaksi) taas toiseksi parhaan hampurilaisen luokitusta etc. Luokituksen perään on merkitty grilli ja toimipaikka, josta ko. yksilön saa noutaa nautittavaksi.

1. Sambacon juustolla (Samburger, Seinäjoki)

2. Erikoisherkkupala (Grilli-Kioski Halliska, Seinäjoki)

3. Erikoinen (Grilli Äitee, Seinäjoki)

4. Hangry Man (norm.) (Martinsillan Grilli, Turku)

5. Erikoinen juustolla (Samburger, Seinäjoki)

6. Myhi-burger (Grilli-Kioski Halliska, Seinäjoki)

7. Sitä sun tätä (Kevarin Grilli, Alajärvi)

8. Seinäjokinen (Jerikon Grlli, Seinäjoki)

Erikoisherkkupala

1. JOHDANTO

Kahdeksas (n=8) tutkittava oli Seinäjoen Grilli-Kioski Halliskan Erikoisherkkupala. Palasin Grilli-Kioski Halliskalle etsimään vertailupohjaa Myhi-burgerille, koska ko. grilliltä ei oltu vielä tehty verrokkitutkimusta (vrt. Samburger). Päätin tapani mukaisesti kysyä myyjältä suosituksia ja vastaukseksi tuli erinäisiä hampurilaisia joita "menee paljon". Olen hampurilaistutkimuksen edetessä turhautunut vastauksiin, joissa laatu perustellaan määrällä. Se, että McDonalds myy eniten hampurilaisia koko universumissa, ei tarkoita, että heidän hampurilaisensa olisivat kovin mairittelevia makumaailmaltaan. Jos laitan itseni grillin pitäjän asemaan, kokisin oletettavasti jonkinlaista ammattiylpeyttä hampurilaisistani ja pyrkisin kehittämään jostain hampurilaisesta ykkösnyrkkini. Sen, jota suositellaan, kun asiakas kysyy. Se lähimpänä sydäntä oleva grillin identiteetin kiteyttävä timantti, joka jakaa mielipiteitä äärimmäisiä ylistyssanoja pulppuaviin sekä myös alalehtiä karistaviin "ihan ok" -sanoihin. Grillin henkilökohtainen timantti on juuri se hampurilainen, joka saa aikaan mielipiteitä! Aivan kuten politiikassa esimerkiksi Teuvo Hakkarainen (kyseessä ei ole poliittinen kannanotto, eikä Hakkaraisen nimen kahdesti mainitseminen viittaa millään lailla tutkimuksen laatijan poliittisiin mieltymyksiin, ottaen huomioon tutkimuksen laatijan täydellisen politiikan tietämättömyyden ja kiinnostamattomuuden). Harhauduin, mutta palasin jo maan pinnalle. Eli kyse on särmästä. Hampurilainen, varsinkin sellainen jota suositellaan, tulee olla särmärikas timantti. Piste. Piste. Otin siis oikeuden omiin käsiini ja aloitin ruokalistan tarkastelun. Silmäni havaitsivat Erikoisherkkupalan. Sisällysluettelon mukaan ainesosat olivat vähintäänkin kokeilemisen arvoisia. Erikoisherkkupala sisältää pihvin, kananmunan, sulatejuustoa, kinkun, majoneesia sekä mätitahnaa. HInta 6,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Otin hampurilaisen mukaan ja autooni levisi kananmunan tuttu tuoksu. Lämpö kumpusi folion läpi sitä hypistellessäni.

Kotiin tullessani aloin avata kääreitä ja huomasin lieväksi pettymyksekseni niiden välissä oleva ilmaa. Paketti ei ollut kompakti. Kääreet avattuani huomasin silmäilyvaiheessa kiinnittäväni huomiota hampurilaisen lättymäisyyteen. Siirsin kaksi ensimmäistä tutkimusmenetelmää syrjään ja päädyin luottamaan intuitiiviseen maisteluun pääasiallisena tutkimusmenetelmänä.

Ensimmäinen makuelämys oli sulatejuusto, aina niin ihanan tahmainen sulatejuusto, joka sanan mukaisesti on kuin sulaa juustoa (ontuvaa kerrontaa, pahoittelen). Myös korkea lämpötila yllätti, ko. grillillä ei ainakaan säästellä lämmöntuotossa, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Seuraavaksi maistoin hieman käristetyn kinkun ja saman käsittelyn kohdanneen pihvin. Näitä kahta pikanttia makuvivahdetta puntaroidessa se iski: mätitahna! Tuo lapsuuden ajan muistot mieleen tuova kuninkaallinen kananmunan päälle laitettava rakkauden eliksiiri. Voi kuinka ihanan suolaiselta se maistuikaan. Kiirehdin seuraavaan puraisuun, mutta epäonnekseni totesin, että maku katosi.

Puolivälissä hampurilaista en ollut vielä kylläinen, mutta nälkäkään ei ollut enää henkeä uhkaavan ahdistava. Mätitahnan uudelleen esiintymistä odotellessani maistoin majoneesin kaikessa runsaudessaan sekä jo edellä mainittuja ainesosia sulatejuuston dominoiden makukenttää. Hetken kuluttua huomasin hampurilaisen kadonneen. Viimeiset suupalatkin olivat vielä miltei tirisevän kuumia. Suussani velloi vieläkin majoneesin, kinkun ja sulatejuuston ihana makujen sateenkaari.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Grilli-Kioski Haliskan Erikoisherkkupala pärjäsi tutkimuksessa erittäin hyvin, jättäen kuitenkin jälkeensä lievän pettymyksen sivumaun. Hampurilaisella oli edellytykset yltää korkeimmalle korokkeelle, mutta sen tie ykköspallille kariutui anteeksipyytelevään olemukseen. Tällä tarkoitan mätitahnan roolia hampurilaisessa. Mätitahna on erikoinen täyte ja hän ken kyseistä täytettä sisältävän hampurilaisen tilaa, oletettavasti olettaa mätitähnä maun sisältyvän kokonaisuudessa hallitsevimpien makujen kastiin. Mutta ei. Kerran maistoin mätitahnan suolaisen ja sopivan teollisuuskalamaisen aromin, mutta sitten maku katosi anteeksipyytelevänä kauas pois, pettymys (disappointment). Tutkimuksen loppuajan subjekti käytti mätitahnan haikailemiseen. Muuten hampurilainen oli ajatuksia herättävä ja varsin oiva vaihtoehto tuntemuksen nimeltä nälkä poistamiseksi. Plussaa hampurilainen sai kosteudesta, sulatejuustosta, majoneesista, mätitahnasta ja lämpötilasta. Miinusta hampurilainen sai mätitahnan vähyydestä ja anteeksipyytelevästä linjasta.

5. POHDINTA

On vaikeaa pysyä objektiivisena kun tietää, että tutkimuksen kaunein kruunu oli tutkittavan ulottuvilla, mutta sitten kaikki kariutui. Mikäli Grilli-Kioski Halliska lisäisi mätitahnan määrää, olisi lopputuloksena karmaisevan hyvä hampurilainen. Sulatejuusto "wing manin" roolissa ja majoneesi komppaamassa tätä soosien paratiisia, toisi markkinoille ehdottoman ykköshampurilaisen, mutta nyt on tyytyminen kärkikolmikkoon sijoittumiseen. En osaa sanoa onko kyseessä toinen vai kolmas sija, mutta se on irrelevanttia. Lähellä, mutta silti niin kaukana.

Hangry Man (norm.)

1. JOHDANTO

Seitsemäs (n=7) tutkittava oli Turun Martinsillan Grillin Hangry Man (norm.). Kyllä, Hangryman, ei Hungry Man. Joko kyse on grillin kirjoitusvirheestä tai sitten en vain ymmärrä Turkulaista grillikulttuuria ainakaan teostensa nimeämisten osalta. Toki on otettava huomioon, että Etelä-Pohjalaisena koin olevani Turussa kuin kala kuivalla maalla (tai kissa Aurajoessa), joten ei voida olettaakaan, että objekti voisi kaiken tutkimuksellisen työnsä ohessa, vielä yrittää ymmärtää Turun grillikulttuurin monivivahteista ilmentymistä. On myös otettava huomioon, että jouduin kamppailemaan objektiivisuuteni kanssa, koska olen ollut vakuuttunut siitä, ettei Suomen "suurkaupungeissa" ole oivia grillejä. On vain humailaistenruokintakoppeja, joiden makumaailmaan ovat vain tyytyväisiä niin päihtyneessä tilassa olevat henkilöt, jotka eivät edes tunnistaisi, jos söisivät hampurilaisen kanssa sitä ympäröivät kääreetkin. Todettakoon kuitenkin jo johdannossa, että olen tarkentanut kärjistettyä mielipidettäni: on olemassa joitain harvinaisia hyviä grillejä Suomen "suurkaupungeissakin". Se siitä pilkun armottomasta viilaamisesta. Ensimmäistä kertaa pääsin tutkimaan hampurilaisen, jota oli ehdotettu minulle vartavasten tutkimusta varten. Alkuasetelma ei toki ollut kovin mairitteleva, kun kysyttäessä grillityöntekijältä mitä hän suosittelisi, oli vastaus "valkosipulihodari" (kuitissakin lukee: "Kaupungin maukkaimmat hodarit"). Henkinen kitkerääkin kitkerämpi kyynel vierähti objektin sielun silmäkulmasta. Sitten muistinkin, että ystävällänihän oli valmis ehdotus tutkittavan osalta. Konsultoin ystävääni, joka suositteli Hangry Mania. Päätin ottaa normaalikokoisen, koska olin kuitenkin Turussa enkä voinut millään tietää kaupungin grillikulttuurin kokasteikkoa. Normaali tuntui hyvältä vaihtoehdolta, vaikka suurikin hampurilainen olisi ollut valittavissa. Avautumisen ja jokseenkin paradoksaalin alkuasetelman jälkeen itse tutkittavan esittelyyn. Hangry Man (norm.) sisältää kokolihapihvin (62g), kananmunan, ananaksen, juuston ja salaattia. Hinta 5,70€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Söin hampurilaisen paikan päällä. Silmäillessäni kädessäni olevaa tuotosta huomasin olevani yhtä osa-aluetta lukuunottamatta varsin tyytyväinen (read fwd). Hampurilainen näytti erittäin houkuttelevalta kiiltävän salaatinkastikkeen oranssissa loistossa ja kokokin oli aivan kohdallaan ottaen huomioon, etten valinnut okkluusioluokkaan kuuluvaa vaihtoehtoa.

Fantasioidessani jo kolmanteen tutkimusmenetelmään siirtymistä huomasin epäkohdan. Seesaminsiemensämpylä. Jokainen vannoutunut grilliruuan rakastaja tietää, että kyseiset sämpylät kuuluvat pikaruokalaketjuihin kuten McDonalds ja Hesburger, ei grillille. Koin negatiivista tranferenssia. Kaikki ne lukemattomat pettymykset hampurilaisravintoloiden masentavilla penkeillä tulivat kuin hyökyaaltona objektin ärtymystä säätelevään pikkuaivojen tunnekeskukseen. Seesaminsiemensämpylä. Päätin nopeasti siirtyä haisteluosioon, joka onneksi loi toivoa tälle pakanan työn ympäröimälle taideteokselle. Haistellessani hampurilaista, ensimmäiseksi huomasin miedon grillimausteen, joka sekottui ihanaan täyslihapihvin aromiin. Myös valitsemani amerikkalainen salaatinkastike ilmoitti olemassaolostaan kera kananmunan. Päätin hylätä haistelumetodin vedoten sen rinnasteisuuteen kidutuksen kanssa. Maistoin ja koin mielihyvää, yllättävän suurta sellaista. Ensin makumaailman täytti eksakti grillimausteen vivahde, joka sai posken makuhermot värähtelemään kutinasta. Syljen eritys kiihtyi hetkellisesti ekspotenttiaalista vauhtia. Seuraavaksi maistoin salaatin ja salaatinkastikkeen. En enää välittänyt enakko-olettamuksistani. Oli vain minä ja Hangry Man. Sämpyläkin maistui yllättävän hyvältä ottaen huomioon, että se paini seesaminsiemenkategoriassa.

Puolivälissä maistoin selkeästi myös kananmunan. Samaan aikaan koin todellisen yllätyksen, rapeuden. Mistä tämä yllättävä tekstuurin muutos johtui? Paahdettu sipuli! Tuo Jumalallinen mausteisiin lukeutuva tuote tuli täytenä yllätyksenä ja nosti endorfiinin tuotannon kattoon. Maku, tekstuuri ja ennen kaikkea tekstuurista johtuva ääni (rousk) nostivat Hangry Manin kohti tutkittavien aatelia. Puolivälissä huomasin myös, etten ollut vielä kylläinen. Söin lopun hampurilaisesta hyvällä halulla ja lopuksi totesin vielä vahvahkon sinapin potkun, joka oli kuin loppukaneetti Turun tutkimusmatkalle. Lopuksi en kokenut selkeää täyteyden tunnettä, mutten myöskään ollut mitään vailla. Raukeutta tavoitellessa on hyvä muistaa, että ks. tutkittavasta on myös isompi versio, joka täyttänee myös mahdollisen raukeustavoitteen. Lopuksi käteni olivat majoneesissa, joten sotkukapasiteetti oli ehkä keskimääräistä korkeampi.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Hangry Man (norm.) pärjäsi tutkimuksessa erinomaisesti huolimatta objektiivisuuden rakoilusta. Tutkittavan kohdalla on otettava huomioon objektiivisuuden puutokset, jotka itse tutkittava sai hälvennettyä. Tällaisia tuloksia ei tule usein vastaan, joten tästä on annettava Turun ylpeydelle erityismaininta. Plussaa hampurilainen sai kosteudesta, pihvistä, grillimausteesta, sinapista sekä toisena erityismainintana paahdetusta sipulista. Miinusta hampurilainen sai juustosta, jota en maistanut ja seesaminsiemensämpylästä (vrt. ei ole merkitystä kumpi on parempaa mikrohampurilainen vai "hampurilaisravintolan" hampurilainen, koska ne molemmat ovat jokatapauksessa ala-arvoisia tuotteita (shit)). Vaikka seesaminsiemensämpylä pärjäsikin omassa kategoriassaan niin hyvin kuin mahdollista, ei se vain koskaan tule riittämään. Sotkukapasiteetista annettakoon myös puolikas miinus.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon seesaminsiemensämpylästä eroon pääseminen. Myös juuston voisi vaihtaa juustoon, jolla olisi jotain merkitystä esimerkiksi maun kannalta. Sotkuisuutta en lähtisi muuttamaan, ottaen huomioon, että kosteus voisi kärsiä. Mikäli Hangry Man vaihtaisi juuston esimerkiksi Koskenlaskijaan ja seesaminsiemensämpylän oikeaan grillihampurilaisen sämpylään, olisi tutkimuksen piikkipaikka valloitettu. Nyt Hangry Man sijoittuu kolmanneksi heti Sambaconin ja Erikoisen (grilli äitee) jälkeen.

Sitä sun tätä

1. JOHDANTO

Kuudes (n=6) tutkittava oli Alajärven Kevarin Grillin (myös Jykän grillinä tunnettu) Sitä sun tätä -hampurilainen. Kevarin Grillistä sen verran, että kyseessähän on legendaarinen grilli, jolla on Guinnesin maailmanennätys pisimmästä grillijonosta. Sitä sun tätä -hampurilainen on Kevarin Grillin lippulaiva (kuten Mondeo Fordille). Muutama vuosi sitten entinen työkaverini tilasi kyseisen hampurilaisen ja totesimme molemmat sen olevan kokoluokkaa massiivinen. Vuosien vieriessä hampurilaisen legenda on paisunut sekä päässäni että kaverini ja minun puheissa. Oli siis aika tutkia oliko aika kullannut muistot vai onko Sitä sun tätä edelleen maineensa veroinen. Sitä sun tätä sisältää kaksi pihviä, välisämpylän, kananmunan, juuston, kinkun, makkaran ja ananaksen. Hinta 9,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Katsoessani folioon käärittyä pesäpalloräpylän kokoista hampurilaista, totesin jo silmäilyvaiheessa luopuvani ajatuksesta syödä koko hampurilainen ensimmäisessä erässä. Kuin nyrkkeilyottelun punnituksessa katsoimme toinen toisiamme silmästä folioon. Totesin tuijottavani suoraan hampurilaisten Wladimir Klitschoa silmiin ja huomasin kuinka oma katseeni alkoi harhailla kohti polviani. Tyrmäys jo punnituksessa. Tänään ei riittänyt vetoaminen olkapää- tai rannekipuihin. Tyrmäys, kohtaloni. Sehän oli todellakin massiivinen.

Jotta massiivisuus aukeaisi tutkimuksen lukijoillekin päätin punnita (ei lasketa viralliseksi tutkimusmenetelmäksi) hampurilaisen. Paino oli kunnioitusta herättävä 1,004kg. "Vain" yksi kuudeskymmenesviidesosa omasta painostani. Sehän on sama kuin söisi oman säärensä tai jotain. Pahoittelen hypen aiheuttamaa paniikkia ja itse aiheeseen pureutumattomuutta.

 Avatessani hampurilaisen kääreistään huomasin makkarasiivun (1cm paksuinen) tuoksun. Päätin ottaa haasteen vastaan. Samalla kaivoin esiin harukan ja veitsen (kieltäydyn perustelematta itsesäänselvyyksiä).

Ensimmäisenä maistoin makkaran, joka ei koskaan makumaailmaltaan petä subjektin mielihyväkeskuksen reseptoreita. Seuraavaksi maistoin juuston, joka subjektin hienostuneeseen makuaistiin perustuen tulkittiin emmentaliksi. Erittäin maukasta. Sitten maistoinkin jo pihvin, hyväähän sekin oli. Hampurilaisen kosteus oli keskiarvoa parempi, muttei kuitenkaan täydellinen. Mietin syytä kosteustekijän yhtälön rakentumiseen ja totesin välisämpylän aiheuttavan ajottaisen kuivuustekijän marginaalisen nousun. Välisämpylä. Olen kohdannut kyseisen aineksen joitakin kertoja eikä sen käyttö koskaan lakkaa ihmetyttämästä. Miksi ihmeessä kukaan haluaa hampurilaiseensa lisää sämpylää? Subjekti koki lieviä angstin tunteita. Objektiivisuuden nimissä pystyin karistamaan ne muiden angstiajatusten joukkoon takakireyden aivolohkoon. Muutaman maistelun jälkeen ananas liittyi koettujen makujen joukkoon.

Puoliväliin tullessani koin jo täyteyden tunteen. Jokainen suupala vähensi urakkaa lohduttoman vähän. Ähkykuoleman lähestyessä luovutin noin 2/5 osaa hampurilaisesta ollessä jäljellä. 12 tunnin tauon jälkeen jatkoin tutkimusta. Lopussa maistoin kananmunan, jonka unohdin olevan täytteiden mukana. Viimeisissä suupaloissa maistoin voimakaasti juuston maun ja koin sen täyteläisen tekstuurin aiheuttavan subjektissa ihastuksen tunteen. Lopussa oli myös helpompi arvioida ulkosämpylöitä, koska suurin osa muista taytteistä oli jo subjektin järjestelmässä. Sämpylöiden suutuntuma oli pehmeä ja hieman rapeuttakin löytyi sisäpinnoilta.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Sitä sun tätä pärjäsi tutkimuksessa hyvin, sijoittuen ylempään keskikastiin. Koko oli erittäin vakuuttava eikä makumaailmakaan ollut hullumpi. Kun hampurilaiseen laitetaan kuta kuinkin kaikki mitä löytyy, on maku sen mukainen. Toisaalta hampurilaisen ollessa ylimalkaisen monimuotoinen, koin jonkinlaisen punaisen langan uupuvan. En saanut koko nautinnon aikana selkeää kuvaa miltä hampurilainen maistui. Joskus maistoin makkaran, joskus ananaksen, mutta kautta linjan en osaa sanoa miltä hampurilainen kokonaisuudessaan maistui. Ehkä lievä Alajärveläinen hulluus paistoi läpi hampurilaisen suunnittelussa. Plussaa hampurilainen sai koosta, juustosta, makkarasta ja erityismainintana suunnittelun rohkeudesta. Miinusta hampurilainen sai välisämpylästä ja punaisen langan uupumisesta.

5. POHDINTA

Merkittävimpänä kehitysehdotuksena mainittakoon jonkinlaisen linjan kehittäminen. Hampurilaiseen saa kokoa ilman, että sen tarvitsee sisältää grillin miltei jokaista täytettä. Esimerkiksi ainesmäärien kasvattaminen voisi olla paikallaan (mikäli haluaa pitää kiinni megalomaanisesta koosta) samalla karsien joitakin aineksia, kuten välisämpylän ja kinkun (miten voi hampurilaisesta maistaa kinkun, jos sen tutkittavaan suhteutettu koko on mikroskooppinen). Välisämpylän poistamisen mainitsen vielä kerran sen korkean ärsyttävyystekijän vuoksi.

Seinäjokinen

1. JOHDANTO

Viides (n=5) tutkittava oli Seinäjoen Jerikon grillin Seinäjokinen.  Kyllä, viides (n=5) tutkittava noin kuukauden sisällä. Aivan liikaa. 26 päivää tutkimusta ja viisi tutkittua eli noin yksi hampurilainen viiden päivän välein. Onneksi subjekti on siunattu laihuusgeeneillä, mutta toisenlainen totuus vallinnee kardio-vaskulaarijärjestelmässä. Ummistan kuitenkin silmäni jo ilmeiseltä ongelmalta (kardio-vaskulaarijärjestelmän meltdown) ja jatkan veritulpan uhalla eteenpäin. Jerikon grilli on ollut aikoinaan kantagrillini olosuhteiden pakosta (Samburger oli yli 10 minuutin ajomatkan kauempana). Sateisena lauantaina ajoin Jerikon grillin autokaistalle ja hetken emmittyään myyjä ehdotti minulle Seinäjokista. Sinänsä hampurilaisehdotuksen kysyminen myyjältä lisää tutkimuksen objektiivisuutta, koska usein (kuten nytkin) myyjä ehdotti Seinäjokista sillä perusteella, että sitä "menee paljon". Kysymällä saadaan usein siis selville grillin suosituin hampurilainen. Se ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, etteikö grillillä olisi parempiakin hampurilaisia (periaatteella sata kärpästä ei voi olla väärässä, uloste (feces) on hyvää). Useimmat helmet ovat nimittäin juuri niitä erikoisempia hampurilaisia, joita amatööriburgeristi ei ymmärrä tilata. Tyrmättyäni itse oma objektiivisuusilluusioni, on aika palata itse asiaan. Seinäjokinen sisältää pihvin, kananmunan, juuston ja kinkun. Hinta 5,40€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Silmäilessäni hampurilaista kaikissa kimaltelevissa foliokääreissään huomasin pienen pettymyksen (disappointment) kalvavan mieltäni. Se on liian pieni. Koko ei ole kaikki kaikessa (kaikissa asioissa), mutta ei pikkunättiydestäkään pisteitä saa. Toivoin todella, että Seinäjokinen yllättäisi minut tärkeimmässä tutkimusmenetelmän osiossa, maistelussa. Haistelin hampurilaista ajaessani kotiin ja haistoin hienostuneen kananmunan vienon tuoksun sateisessa Seinäjoen iltapäivässä. Vatsalaukkuni painoi kaasun pohjaan ja useimmat mutkat ajoin kahdella pyörällä vain siksi, että pääsisin jo tutkittavan kimppuun.

Avattuani kääreet kananmunan tuoksuun sekoittui kinkun tuoksu. Haistelu-menetelmän käyttö keskeytyi silmäily-menetelmän ottaen tahtomattani vallan. Koin pettymyksen tunteen (disappointment) lisäksi järkytyksen tunteen (shock). Luulin tilanneeni hampurilaisen. Sämpylähän siinä. Silmäilyn ja haistelun jälkeen toivoin todella, että maistelu-menetelmä pelastaisi tutkittavan murska-arviolta.

Maistettuani hampurilaista, ensimmäisenä positiivisena tekijänä huomioin kuumuuden. Hampurilainen oli todella lämmin. Ensin maistoin kinkun ja mausteet, jotka olivat varsin tyydyttäviä makumailmaltaan. Mausteissa erityisesti hieman tavallista pistävämpi sinapin maku sopi kinkkuviipaleen kanssa erinomaisesti. Aivan tuli Joulu mieleen. Ja jos jostain tulee Joulu mieleen, niin eihän kyseessä millään voi olla täysin epäonnistunut suoritus. Seuraavaksi maistoin kananmunan, jota kaipailin jo ensimmäiseen makuelämykseen. Sieltä se kuitenkin tuli. Heti aluksi huomasin myös hampurilaisen matalan suussa sulavuus -pisteen. Hampurilainen oli todella pehmeä ja kostea. En olisi edes tarvinnut hampaitani (ei sillä, että niitä irroittaakaan voisi (paitsi toki aamuyön grillijonossa (onpas muuten kerrankin ajateltu asiakasta, hampurilaisen voi syödä, vaikka olisi hetki sitten menettänyt purukalustonsa, oivaltavaa))). Älkää antako subjektin hajanaisuuden vaivata.

Puolivälissä huomasin pettymyksekseni (disappointment), ettei subjektin purjevene ollut vielä lähelläkään kylläisyyden auvoista satamaa. Nälkä riivasi vielä kovasti. Puolivälissä huomasin myös pihvin, joka toisaalta seurasi koko hampurilaisen linjaa pehmeydestä, mutta ol toteutukseltaan lievästi niljakas. Hampurilainen oli kuitenkin hyvää ja nenää pistävä sinapin tuoksu sai hieman subjektin suupieliä nousemaan kohti kattovalaisinta. Söin loput hampurilaisesta hyvällä halulla. Toki hampurilaisen jälkeen söin vielä normaaliakin ruokaa, joten kokoon en voi kaunistelemallakaan olla tyytyväinen.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Seinäjokinen ei pärjännyt tutkimuksessa kovin mairittelevasti. Toistaiseksi vaatimattomin suoritus. On toki huomioitava, että hampurilainen itsessään oli varsin hyvän makuinen, tutkimuksen seura vain on astetta laadukkaampi. Olen törmännyt siihen realiteettiin, etten voi olla jokaiseen hampurilaiseen tyytyväinen, vaikka ne maistuisivatkin hyvältä. Kyse on monijakoisesta kokonaisuudesta, jota Seinäjokinen ei saavuttanut. Varieteettia puuttui. Plussaa hampurilainen sai lämpötilasta, kosteudesta, pehmeydestä ja erityismainintana sinapin pistävyydestä. Miinusta hampurilainen sai koosta, pihvin niljakkuudesta ja juustosta (juuri muistin,että hampurilaisessa oli sellainen, eiköhän se riitä perusteeksi miinuspisteelle).

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksina mainittakoon koon radikaali parantaminen kohti hampurilaisen kokoluokkaa, pois sämpyläkategoriasta. Pihvin vaihto esimerkiksi naudantäyslihapihviin olisi paikallaan, toki tällöin pehmeys voisi kärsiä. Juuston voisi poistaa hampurilaisesta, koska se ei todellakaan maistunut millekään. Mikäli juusto poistettaisiin, niin ei ainakaan tulisi sitä tunnetta, että sen tulisi maistua jollekin (juustolle).

Sambacon juustolla

1. JOHDANTO

Neljäs (n=4) tutkittava oli Seinäjoen Samburgerin eli Sampan grillin Sambacon juustolla. Osaa varmasti alkaa jo ärsyttää se, että ennen monia muita niin hyviä grillejä, olen jo ehtinyt käydä Samburgerilla kahdesti. Ensinnäkin ärtymykseen ei ole aihetta, koska joka kerta syön erilaisen hampurilaisen ja joskus Samburgerinkin valikoiman on loputtava. Toiseksi, silloin kun olen paremman puoliskoni kanssa maakuntamatkailulla ja yhteiseksi ideaksi tulee mennä Sampam grillille, ei hampurilaistutkimukseen vetoaminen toisen grillipaikan valinnassa herätä kovinkaan positiivista reaktiota pelkääjän paikalla istuvassa puoliskossa. Ja kolmanneksi, Samburger on toistaiseksi Se grilli. Subjektille "Samppa" on kuin koti, lämmin syli, lintukoto, eden, maanpäällinen taivas, mitä näitä ilmaisuja nyt onkaan. Saivartelut nurkkaan ja itse asiaan. Sambaconin saa valita joko ananaksella tai juustolla (Koskenlaskija) (eli tietenkin juustolla). Sambacon juustolla sisältää kaksi 70g naudantäyslihapihviä, pekonia, juuston ja salaattia. Hinta 5,30€

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma veti suupieliä auton kattoa kohden. Jumalallinen paistorasvan tuoksu tunkeutui lämpimänä höyrynä sieraimiani pitkin iskien suoraan aivojen mielihyväkeskukseen ja tietenkin sydämeen. Kotiin päästyäni ja hampurilaista tarkastellessani huomasin koon olevan varsin asiallinen. Myös pekonin haju tunkeutui kauniisti voipaperiin kääritystä hampurilaisesta.

Kääreet avattuani paistorasva ja pekoni täyttivät keittiömme tuoksulla, jota voisi kuvata miltei romanttiseksi. Hampurilainen näytti hyvältä salaatin, pekonin, pihvien ja juuston taistellessa tilasta käärepapereihin sullottuina.

Seuraavaksi jätin silmäilyn ja haistelun taka-alalle ja aloitin maistelun. Ensimmäisen haukun täytti Koskenlaskija-juuston täyteläinen maku. Seuraavaksi vuorossa oli pekonin ja salaatin maut. Molemmat toivat hampurilaiseen myös rapeutta ja tekstuuria. Kolmannella haukulla maistoin naudantäyslihapihvit, jotka oikeasti maistuivatkin pihviltä.

Puolivälin saavuttaneena totesin, ettei nälkä enää vaivannut subjektia, muttei myöskään täyteyden tunnetta ollut havaittavissa. Hampurilainen maistui edelleen varsin hyvältä. Makutasapaino oli kunnossa kunnes kohtasin viimeisen kolmanneksen hampurilaisesta. Silloin yllättävä kuivuus kohtasi kitalakeni. Kuivuus aiheutti Koskenlaskija-juuston tarttumisen kitalakeen. Huomasin pohtivani mitä tunnetta poden ja hetken analysoitua huomasin tunteen olevan ärtymys. Hampurilainen itsessään on varsin hyvä, mutta jokin ei toiminut. Päädyin taas samaan syyhyn, mikä Erikoinen juustolla -hampurilaisen kohdalla johti korkeaan sotkukapasiteettiin: huono hampurilaisen kokoaminen. Kaikkia ainesosia ei ollut koko hampurilaisen matkalta (salaatti, salaatinkastike, mausteet), mikä johti juuston invaasioon kitalaessani. Tämä johti, maidon ylimalkaisen siemailun lisäksi, lievän ärtymyksen ja tukehtumiskuoleman väistelyn aiheuttaman paniikin tunteiden kamppailuun subjektin aivojen limbisessä järjestelmässä. Kaikesta huolimatta vältin exituksen. Lopuksi koin sopivan täyteyden tunteen. Sopiva ähky, ei ahdistava ähky. Kentien oikea sanamuoto kuvaamaan subjektin tunnetilaa on raukea ähky.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Sambacon-hammpurilainen pärjäsi tutkimuksessa toistaiseksi parhaiten. Maku oli enemmän kuin tyydyttävä, se oli ajoittain vatsaa kihelmöivän vaikuttava. Makutasapaino oli kunnossa. Lisää ulottuvuutta hampurilaiseen toi eri ainesosien tekstuurien kontrastit. Pehmeää edustivat pihvi, sämpylät, juusto ja mausteet, kun taas rapeaa edustiva pekoni ja salaatti. Tekstuurien kontrastit aiheuttivat erinomaisen suutuntuman. Ainoa harmittava asia oli exituskapasiteetin lievä nousu huonon hampurilaisen kokoamisen vuoksi. Harmittavaa törmätä samaan ongelmaan jo toisen kerran. Ilman ko. tekijää olisi Sambacon varmasti hampurilaistutkimuksen piikkipaikalla pidempäänkin. Plussaa tuli tekstuurista, Koskenlaskija-juustosta, naudantäyslihapihveistä ja pekonista. Miinusta tuli hampurilaisen huonosta kokoamisesta ja subjektin tahattomasta kurkunpään/kitalaen alueen tukkimisesta, joka pahimmassa tapauksessa olisi voinut johtaa exitukseen ja hampurilaistutkimuksen loppumiseen.

5. POHDINTA

Ainoana kehitysehdotuksena mainittakoon hampurilaisen kokoamisen parantaminen. Ainekset eivät taaskaan olleet yhtälaisessa linjassa ja tällä kertaa, vaikkakin ulkonäkö oli hyvä ja sotkukapasiteetti pieni, meinasi subjekti kohdata tunnelin päässä pilkottavan valon (myönnettäköön, ylidramatisoin juuston kitalakeen tarttumisen aiheuttavaa ilmiötä , mutta silti...) Mikäli Samburger saa ainestasapainon kuntoon, voi ko. grilliltä löytyäkin tulevaisuudessa täydellinen hampurilainen. Aika näyttää.

Erikoinen

TUTKIMUKSEN ENSIMMÄINEN VÄLIARVIO

Tutkimusmatkan alustuksessa, TAUSTAA-osiossa julistin, etten aio vaarantaa terveyttäni turhanpäiväisen blogin kirjoittamisen vuoksi käymällä grillillä joka Jumalan päivä. Huomasin kuitenkin kolmannen (n=3) tutkittavan kohdalla käyneeni grillilllä jo kolme (n=3) kertaa hieman reilun viikon sisällä. Toki selityksenä voi myös olla se, että olen lomalla päivätyöstäni. Se ei toki muuta sitä tosiasiaa, että rasvainen ruoka on ilmoittanut olemassa olostaan kutakuinkin subjektin rasvaisella yleisolemuksella. Tutkimusta valmistellessa olisi varmasti pitänyt sisältää EETTISYYS-osio blogiin, joka rajottaisi grillillä käymistä oman hengen uhalla. Toki jälkiviisaudelle ei nyt ole sijaa, koska tutkittavat ovat jo subjektin ruuansulatusjärjestelmän läpikäyneitä. Rasvamaksa here I come!

1. JOHDANTO

Kolmas (n=3) tutkittava oli Seinäjoen Grilli Äiteen Erikoinen. Grilli Äitee on pienehkö siirreltävä grilli, jota kohtaan subjektilla on ollut selkeitä ennakkoluuloja. Nyt pääsemme taas siihen tosiasiaan, miksi tutkimukseni ei voi olla objektiivinen. Ennakkoluulot, vain subjekti voi tällaisia kokea, mutta toisaalta jokainen tutkija varmasti olettaa tutkimuksensa tuloksilta jotain, mitä ne eivät välttämättä lopuksi ole. Objetiivisuus näkyy usein vasta tutkimustuloksissa ja johtopäätöksissä (mikäli ne esitetään vääristelemättä, korostamatta, väheksymättä). Todettakoon myös lievät vastoinkäymiset kuten se, ettei grillillä käynyt kuin käteinen. Tämä johti siihen, että ystäväni joutui maksamaan ateriani (joten kyseessä oli ystäväni vastoinkäyminen). Oikeastaan ko. grillillä voisi käydä useamminkin. Ystävän kanssa. Ilman käteistä. Säästäisi rahaakin. Ja taas saivartelua, metatekstiä, nyt asiaan. Grilli Äiteen omistaja/myyjä suositteli Erikoinen nimistä hampurilaista. Erikoinen sisältää normaalin pihvin, kananmunan ja juuston. Hinta 5,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma loi pettymyksen (disappointment) tunteita. Pienen näköinen hampurilainen näytti vain alkupalalta. Emmental-juuston voimakas tuoksu valloitti subjektin kulkuneuvon. Koska tällä kertaa tutkittava tarkasteltiin paikan päällä, ei kääreisiin voi kiinnittää suurempaa huomiota.

Kääreiden avaamiseen ei kulunut kovinkaan paljoa aikaa eikä ensivaikutema juurikaan muuttunut. Pieni mikä pieni. Huomasin kuinka kiitin itseäni ajatuksissani: "ennakoluuloni olivat oikeutettuja".

Siirtyessäni silmäilystä ja haistelusta maisteluun, jo ensimmäisen suupalan kohdalla hymyn kare palasi subjektin kasvoille. Tämähän on hyvää. Ensiksi suuni valtasi sulanut Emmental-juuston maku ja suutuntumaa lisäsi sämpylän tekstuuri. Sämpylä oli päältä rapea ja sisältä pehmeä ja makukin oli kohdallaan. Tällä kertaa haarukkaan ja veitseen ei tarvinnut turvautua (eikä siihen olisi ollut edes mahdollisuutta, koska subjektilla ei ole ollut tapana kuljettaa Savonian aterinsettiä hanskalokerossa). Hampurilainen oli myös kostea ja helppo käsitellä (alhainen sotkukapasiteetti).

Puoliväliin mennessä olin jo maistanut kananmunan. Hampurilainen oli erittäin hyvän makuinen ja huomaisin ennakkoluulojeni hieman hälventyvän. Puolivälissä nälkäni ei ollut kuitenkaan vielä poistunut ja aloin epäillä olisiko Erikoisesta toteuttamaan täyteyden tunteeni? Väärässä taas. Yllättäen kun 1/3 hampurilaisesta oli vielä jäljellä, lievä täyteyden tunne alkoi vallata ruuansulatuskanavani toisena tulevan elimen, vatsalaukun. Hämmästelin tilannetta ääneen (autossa oli myös ystäväni) ja päädyin siihen johtopäätökseen, että iso Emmental-juuston kimpale oli kiertänyt selustan kautta ja tehnyt yllätyshyökkäyksen vatsalaukkuni täyteysreseptoreihin (pahoittelen taas ontuvaa kerrontaa, mutta en voi itselleni mitään). Emmental-juustoa tarkemmin tutkiessani, toteisin sen muistuttavan Saganaki-juustoa (ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Saganaki), jota maistoin muutama vuosi sitten Kreikan Kosilla. Heräsi myös epäily Grilli Äiteen omistajan syntyperästä. Mutta kaikki tämä on irrelevanttia informaatiota. Lopuksi totesin, että hampurilaisen syötyäni olin sopivasti täynnä.

4. JOHTOPÄÄTÖSET

Grilli Äiteen Erikoinen pärjäsi tutkimuksessa subjektin ennakkoluuloista huolimatta erinomaisesti. Maku oli loistava ja hampurilainen oli yllätyksiä täynnä! Täyteyden tunnekin toteutui lopulta. Pihviä en maistanut koko tutkittavan analysoinnin aikana. Ehkä olisin huomannut, jos pihvi olisi poistettu hampurilaisesta, tai sitten en. Juusto oli hampurilaisen dominoiva elementti. Hampurilainen sai plussaa kosteudesta, sämpylästä ja erityismainintana Emmental-juustosta. Erittäin hyvä vaihtoehto subjektin alati ylistämään Koskenlaskija-juustoon. Miinusta on vaikea antaa koosta, koska loppujen lopuksi täyteys (ja jälkiseurauksena raukeus) valtasi subjektin. Toisaalta pieni koko antoi tilaa yllätykselle ja yllättävät tulokset luovat aina ilon tunteita. En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi kaikkien aikojen hampurilainen, joten annettakoon nyt koosta se miinuspiste. Myös yleinen ulkonäkö olisi voinut olla jotain muuta kuin kaksi sämpylää, joiden välissä on pelkkää ilmaa (ks. ensimmäinen kuva).

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon ulkonäön parantaminen. Hienoinen hampurilaisen suurentaminen voisi myös olla paikallaan esim. Samburgerilta tutulla 1cm paksuisella lauantaimakkarasiivulla tai pekonilla. Pihvin makua voisi korostaa mahdollisesti pihvillä, joka maistuisi pihviltä.

Erikoinen juustolla

1. JOHDANTO

Toinen (n=2) tutkittava Seinäjoen Samburgerin (kavereiden kesken Sampan grillin) Erikoinen juustolla. Seinäjoen Samburger-grilli on Kauhavan Samburgerin sivutoimipiste. Koska asuinpaikkakuntani on Seinäjoki, on ko. paikkakunnan grillille hieman helpompaa matkustaa, joten Seinäjoen Samburgerista on kouliintunut kantagrillini. Pääasia on kuitenkin, ettei aterioissa ole eroa (lukuunottamatta Jokapojan pakkausta, joka kulkee Kauhavalla nimellä Sotapojan pakkaus, mutta ei jatketa saivartelua tämän pidempää). Samburger on kuitenkin SE grilli, jota erityisesti arvostan ja tämä luo haasteen tutkimuksen objektiivisuudelle. Toki syynsä on silläkin, että nimenomaan Samburger on kouliintunut suosikkigrillikseni. Kyse ei varmasti ole paikkakuntauskollisuudesta Kauhavaa kohtaan, koska sellaisesta ei allekirjoittaneen tapauksessa ole tietoakaan. Yksinkertaisesti Samburger harvoin tuottaa pettymyksen ja varsinkin Erikoinen juustolla on toteuttanut usein villeimmätkin makunautintotoiveeni, joita olen hypen kasvaessa suosikilleni asettanut. Nyt asiaan. Erikoinen juustolla sisältää normaalin pihvin, kananmunan, lauantaimakkarasiivun (paksuus noin 1cm) ja juuston. Hinta 5,70€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily

Haistelu

Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma ei luonut hämmästysfactoria, mutta ei myöskään pettymystä (disappointment). Hampurilainen ei näyttänyt erityisen isolta, mutten myöskään pettynyt kokoon. Folion läpi tuoksui hienoinen paistorasvan tuoksu.

Avattuani kääreet huomasin, ettei koko pienentynyt merkittävästi. Illuusiota ei siis oltu käytetty spontaanin asiakastyytyväisyyden takaamiseksi. Avattuani hampurilaisen, leijui sieraimiini sama folion lävitse tunkeutuva paistorasvan tuoksu.

Silmäiltyäni hampurilaista, koin lievää pettymyksen tunnetta. Ulkonäkö ei ollut kovin houkutteleva. Toki kuvassa näkyvä suurehko lauantaimakkarasiivu karkoitti ulkonäöstä aiheutuneen matalapaineen hyvin nopeasti tiehensä. Hetken näykittyäni jouduin taas turvautumaan haarukkaan, koska koin sen tekevän ruokailustani natinnollisempaa (suuni ei edelleenkään ole luotettava mittari hampurilaisen koon arvioimiseen). Ensimmäiseksi maistoin makkaran ja sämpylän, joka oli ulkoa rapea ja sisältä pehmeä. Paistorasvan tuoksun alkulähde selvisi, grillillä hampurilaiset dipataan kevyesti paistorasvaan. (Aortta kiittää, mutta jos menemme siihen niin voin samantien lopettaa tutkimuksen. Kyse ei ole terveellisen [pahan makuisen] hampurilaisen etsimisestä.)

Puolivälissä huomasin, etten ollut vielä täynnä. Tämä enteili sitä, että mahdollisesti myös tuhoaisin hampurilaisen muruja myöden. Puolivälissä olin kokenut jo kananamunan ja juuston maut. Erityisesti Samburgerin käyttämä Koskenlaskija-juusto ja sen määrä saavat erityiskiitokset. Jos rakkaus olisi maku niin se olisi varmaankin Koskenlaskija-juusto hampurilaisen välissä (pahoittelen ontuvaa kuvailua). Hampurilainen tuli syötyä viimeistä murua myöden ja lopuksi tunsin selkeän täyteyden tunteen. 

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Seinäjoen Samburgerin Erikoinen juustolla pärjäsi tutkimuksessa loistavasti. Maku oli erittäin tyydyttävä ja täyteyden tunne tuli lopulta. Missään vaiheessa yksikään hampurilaisen ainesosa ei ollut liian voimakas tai mitäänsanomaton. Makutasapaino oli kunnossa. Ainoa ärsyttävä piirre oli hampurilaisen korkea sotkukapasiteetti. Sormet, puhelin, hihat, naama, kaikki sotkussa. Plussaa hampurilainen sai sämpylöiden rapeudesta, lauantaimakkarasta, kosteudesta ja erityismainintana Koskenlaskija-juustosta. Miinusta tuli ulkonäöstä ja korkeasta sotkukapasiteetista.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon ulkonäön parantaminen. Kyse oli siitä miten hampurilainen oli koottu. Ainekset eivät olleet kohtisuorassa linjassa keskenään vaan lievää porrastusta oli havaittavissa, mikä aiheutti kauniisti sanottuna "eriskummallisen" ulkonäön. Sotkuisuutta en lähtisi muuttamaan, koska kyse oli luultavasti mausteiden paljoudesta, joka taas takasi sen ettei hampurilainen ollut kuiva. Kuivuuden pelossa en lähtisi vähentämään mausteita.

Myhi-burger

TAUSTAA

Idea blogin kirjoituksesta lähti hyvin perinteikkäästä väittelystä: mikä on paras hampurilainen? Työkaverillani ja minulla oli selkeä näkemysero, joka voitiin korjata vain testaamalla molempien suosikkihampurilaiset. Ideasta kehittyi lumipalloefektin tavoin jotain suurempaa. Päätin astua isoihin saappaisiin ja aloittaa systemaattinen hampurilaistutkimus. Tutkimusmuotoinen lähestymistapa on hyvin luontainen vaihtoehto allekirjoittaneelle ottaen huomioon, että viime aikoina työssäni olen erinäisten tutkimusten kanssa ollut paljonkin tekemisissä.

Tarkoituksena on arvioida erinäisiä hampurilaisia ja aloittaa matka kohti mitä luultavimmin ikuisuudessa siitävää tavoitetta selvittää: mikä on paras hampurilainen. Tutkimuksesta on mahdoton tehdä objektiivista, koska tutkimuksen mittarina toimii subjekti eli minä. Todettakoon kuitenkin se että ko. subjekti on kaikkiruokainen eikä kärsi allergioista, joten hampurilaisen valinnassa ei ole juurikaan rajoittavia tekijöitä. Lipeäkala mainittakoon kuitenkin maailmankaikkeuden inhotavimpana ja helvetin esikartanon ruokalajina, joten mikäli hampurilainen sisältää lipeäkalaa lupaan sen jättää pois tutkimuksesta. Tutkimuksessani keskityn eritoten grillihampurilaisiin (ei mäkkäri-/heseroskaa), koska kyse on kuitenkin hyvän hampurilaisen löytämisestä. En arvostele palvelua, koska vaikka kuinka hyvää palvelua saisin, se ei pelasta päivää, jos hampurilainen on kuiva käntty. En aio tutkimukseni nojalla vaarantaa terveyttäni käymällä joka Jumalan päivä grillillä kirjoittaakseni kaiken kaikkiaan ajanhukkaa sisältävää blogiani, vaan arvioin hampurilaisen sen tullessa spontaanisti vastaan. Hampurilaisia syön enimmäkseen Etelä-Pohjanmaalla, koska satun täällä asumaan (eli en matkusta Inarinjärvelle vaikka siellä olisi kuinka yberhyvä hampurilainen). Toki erinäisillä reissuilla pyrin tutustumaan paikallisiin hampurilaisiin osana tutkimukseni laajaa otantaa. Ruokajuomana on aina maito. Jokainen erillinen hampurilaisen tutkiminen noudattaa tieteellistä kirjoitustyyliä (kovin paljon muuta tieteellistä blogissa ei sitten olekaan). Toivottavasti joku jossain saa tutkimukseni perusteella idean hampurilaisesta, jota voisi maistaa (eikä tukkisi aamuyön grillijonoa pähkäilemällä). Matka alkakoon!

1. JOHDANTO

Ensimmäinen (n=1) tutkitava oli Seinäjoen Grilli-kioski Halliskan Myhi-Burger. Tämä on työkaverini mielestä SE hampurilainen. Myhi-Burger sisältää pekonia, kinkkua, tonnikalaa, kaksi 140g kokolihapihviä, sulatejuustoa ja valkosipulikastiketta. Hinta 8,50€.

2. TUKIMUSMENETELMÄT

Silmäily

Haistelu

Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma oli erittäin lupaava. Myhi-burger näytti foliossa kookkaalta ja autossa istuessani folion läpi tunkeutui ihana pekonin hienostunut tuoksu.

Kääreet avatessani huomasin, että hampurilaista ei oltu vain verhoilu hyvin, se oli oikeasti iso. Samanaikaisesti pekonin tuoksuun sekoittuu valkosipulikastike ja vesi herahti kielelle.

Käytyäni hampurilaisen kimppuun huomasin, että leukani eivät taittuneet sen ympärille (suuni ei sinänsä ole mikään mittari, koska se ei aukea järin suureksi). Turvauduin haarukkaan ja veitseen. Ensimmäinen makuelämys oli valkosipuli ja pekoni. Vasta muutaman suupalan jälkeen maistoin tonnikalan, joka sopi hyvin valkosipulikastikkeen kanssa. Positiivista oli se, että vielä puolivälissäkin ollessani hampurilainen oli lämmin, miltei kuuma. Puolivälissä huomasin myös jo lievää täyteyden tunnetta.

Puolivälin jälkeen aloin kokemaan tonnikalan hieman ärsyttävänä. Maussa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kuivuus aiheutti sen, että maitoa oli juotava noin joka toisen suupalan jälkeen. Loppuvaiheessa hampurilaisesta jäi pieni pala syömättä, joka johtui luultavasti tonnikalan kuivuustekijän ja suuren koon yhteisvaikutuksesta.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kaiken kaikkiaan Grilli-kioski Halliskan Myhi-burger pärjäsi tutkimuksessa hyvin. Voisin joskus toistekin valita kyseisen hampurilaisen, mutta vain äärimmäisessä nälässä. Sen hampurilainen vaati, jotta siitä voi nauttia loppuun asti ilman pelkotiloja ähkykuolemasta. Plussaa hampurilainen sai koosta, valkosipulikastikkesta, pekonista, monipuolisuudesta ja lämpötilasta. Miinusta hampurilainen sai tonnikalasta ja kuivuudesta.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon joko tonnikalan vaihto johonkin liukkaampaan kuten kananmunaan tai vaihtoehtoisesti Myhi-hampurilaisen ainessuhteiden muuttamista ja niiden uudelleen sijoittamista: enemmän valkosipulikastiketta sijoitettuna suoraan tonnikalan päälle.