Seinäjokinen

1. JOHDANTO

Viides (n=5) tutkittava oli Seinäjoen Jerikon grillin Seinäjokinen.  Kyllä, viides (n=5) tutkittava noin kuukauden sisällä. Aivan liikaa. 26 päivää tutkimusta ja viisi tutkittua eli noin yksi hampurilainen viiden päivän välein. Onneksi subjekti on siunattu laihuusgeeneillä, mutta toisenlainen totuus vallinnee kardio-vaskulaarijärjestelmässä. Ummistan kuitenkin silmäni jo ilmeiseltä ongelmalta (kardio-vaskulaarijärjestelmän meltdown) ja jatkan veritulpan uhalla eteenpäin. Jerikon grilli on ollut aikoinaan kantagrillini olosuhteiden pakosta (Samburger oli yli 10 minuutin ajomatkan kauempana). Sateisena lauantaina ajoin Jerikon grillin autokaistalle ja hetken emmittyään myyjä ehdotti minulle Seinäjokista. Sinänsä hampurilaisehdotuksen kysyminen myyjältä lisää tutkimuksen objektiivisuutta, koska usein (kuten nytkin) myyjä ehdotti Seinäjokista sillä perusteella, että sitä "menee paljon". Kysymällä saadaan usein siis selville grillin suosituin hampurilainen. Se ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, etteikö grillillä olisi parempiakin hampurilaisia (periaatteella sata kärpästä ei voi olla väärässä, uloste (feces) on hyvää). Useimmat helmet ovat nimittäin juuri niitä erikoisempia hampurilaisia, joita amatööriburgeristi ei ymmärrä tilata. Tyrmättyäni itse oma objektiivisuusilluusioni, on aika palata itse asiaan. Seinäjokinen sisältää pihvin, kananmunan, juuston ja kinkun. Hinta 5,40€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Silmäilessäni hampurilaista kaikissa kimaltelevissa foliokääreissään huomasin pienen pettymyksen (disappointment) kalvavan mieltäni. Se on liian pieni. Koko ei ole kaikki kaikessa (kaikissa asioissa), mutta ei pikkunättiydestäkään pisteitä saa. Toivoin todella, että Seinäjokinen yllättäisi minut tärkeimmässä tutkimusmenetelmän osiossa, maistelussa. Haistelin hampurilaista ajaessani kotiin ja haistoin hienostuneen kananmunan vienon tuoksun sateisessa Seinäjoen iltapäivässä. Vatsalaukkuni painoi kaasun pohjaan ja useimmat mutkat ajoin kahdella pyörällä vain siksi, että pääsisin jo tutkittavan kimppuun.

Avattuani kääreet kananmunan tuoksuun sekoittui kinkun tuoksu. Haistelu-menetelmän käyttö keskeytyi silmäily-menetelmän ottaen tahtomattani vallan. Koin pettymyksen tunteen (disappointment) lisäksi järkytyksen tunteen (shock). Luulin tilanneeni hampurilaisen. Sämpylähän siinä. Silmäilyn ja haistelun jälkeen toivoin todella, että maistelu-menetelmä pelastaisi tutkittavan murska-arviolta.

Maistettuani hampurilaista, ensimmäisenä positiivisena tekijänä huomioin kuumuuden. Hampurilainen oli todella lämmin. Ensin maistoin kinkun ja mausteet, jotka olivat varsin tyydyttäviä makumailmaltaan. Mausteissa erityisesti hieman tavallista pistävämpi sinapin maku sopi kinkkuviipaleen kanssa erinomaisesti. Aivan tuli Joulu mieleen. Ja jos jostain tulee Joulu mieleen, niin eihän kyseessä millään voi olla täysin epäonnistunut suoritus. Seuraavaksi maistoin kananmunan, jota kaipailin jo ensimmäiseen makuelämykseen. Sieltä se kuitenkin tuli. Heti aluksi huomasin myös hampurilaisen matalan suussa sulavuus -pisteen. Hampurilainen oli todella pehmeä ja kostea. En olisi edes tarvinnut hampaitani (ei sillä, että niitä irroittaakaan voisi (paitsi toki aamuyön grillijonossa (onpas muuten kerrankin ajateltu asiakasta, hampurilaisen voi syödä, vaikka olisi hetki sitten menettänyt purukalustonsa, oivaltavaa))). Älkää antako subjektin hajanaisuuden vaivata.

Puolivälissä huomasin pettymyksekseni (disappointment), ettei subjektin purjevene ollut vielä lähelläkään kylläisyyden auvoista satamaa. Nälkä riivasi vielä kovasti. Puolivälissä huomasin myös pihvin, joka toisaalta seurasi koko hampurilaisen linjaa pehmeydestä, mutta ol toteutukseltaan lievästi niljakas. Hampurilainen oli kuitenkin hyvää ja nenää pistävä sinapin tuoksu sai hieman subjektin suupieliä nousemaan kohti kattovalaisinta. Söin loput hampurilaisesta hyvällä halulla. Toki hampurilaisen jälkeen söin vielä normaaliakin ruokaa, joten kokoon en voi kaunistelemallakaan olla tyytyväinen.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Seinäjokinen ei pärjännyt tutkimuksessa kovin mairittelevasti. Toistaiseksi vaatimattomin suoritus. On toki huomioitava, että hampurilainen itsessään oli varsin hyvän makuinen, tutkimuksen seura vain on astetta laadukkaampi. Olen törmännyt siihen realiteettiin, etten voi olla jokaiseen hampurilaiseen tyytyväinen, vaikka ne maistuisivatkin hyvältä. Kyse on monijakoisesta kokonaisuudesta, jota Seinäjokinen ei saavuttanut. Varieteettia puuttui. Plussaa hampurilainen sai lämpötilasta, kosteudesta, pehmeydestä ja erityismainintana sinapin pistävyydestä. Miinusta hampurilainen sai koosta, pihvin niljakkuudesta ja juustosta (juuri muistin,että hampurilaisessa oli sellainen, eiköhän se riitä perusteeksi miinuspisteelle).

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksina mainittakoon koon radikaali parantaminen kohti hampurilaisen kokoluokkaa, pois sämpyläkategoriasta. Pihvin vaihto esimerkiksi naudantäyslihapihviin olisi paikallaan, toki tällöin pehmeys voisi kärsiä. Juuston voisi poistaa hampurilaisesta, koska se ei todellakaan maistunut millekään. Mikäli juusto poistettaisiin, niin ei ainakaan tulisi sitä tunnetta, että sen tulisi maistua jollekin (juustolle).