Sambacon juustolla

1. JOHDANTO

Neljäs (n=4) tutkittava oli Seinäjoen Samburgerin eli Sampan grillin Sambacon juustolla. Osaa varmasti alkaa jo ärsyttää se, että ennen monia muita niin hyviä grillejä, olen jo ehtinyt käydä Samburgerilla kahdesti. Ensinnäkin ärtymykseen ei ole aihetta, koska joka kerta syön erilaisen hampurilaisen ja joskus Samburgerinkin valikoiman on loputtava. Toiseksi, silloin kun olen paremman puoliskoni kanssa maakuntamatkailulla ja yhteiseksi ideaksi tulee mennä Sampam grillille, ei hampurilaistutkimukseen vetoaminen toisen grillipaikan valinnassa herätä kovinkaan positiivista reaktiota pelkääjän paikalla istuvassa puoliskossa. Ja kolmanneksi, Samburger on toistaiseksi Se grilli. Subjektille "Samppa" on kuin koti, lämmin syli, lintukoto, eden, maanpäällinen taivas, mitä näitä ilmaisuja nyt onkaan. Saivartelut nurkkaan ja itse asiaan. Sambaconin saa valita joko ananaksella tai juustolla (Koskenlaskija) (eli tietenkin juustolla). Sambacon juustolla sisältää kaksi 70g naudantäyslihapihviä, pekonia, juuston ja salaattia. Hinta 5,30€

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma veti suupieliä auton kattoa kohden. Jumalallinen paistorasvan tuoksu tunkeutui lämpimänä höyrynä sieraimiani pitkin iskien suoraan aivojen mielihyväkeskukseen ja tietenkin sydämeen. Kotiin päästyäni ja hampurilaista tarkastellessani huomasin koon olevan varsin asiallinen. Myös pekonin haju tunkeutui kauniisti voipaperiin kääritystä hampurilaisesta.

Kääreet avattuani paistorasva ja pekoni täyttivät keittiömme tuoksulla, jota voisi kuvata miltei romanttiseksi. Hampurilainen näytti hyvältä salaatin, pekonin, pihvien ja juuston taistellessa tilasta käärepapereihin sullottuina.

Seuraavaksi jätin silmäilyn ja haistelun taka-alalle ja aloitin maistelun. Ensimmäisen haukun täytti Koskenlaskija-juuston täyteläinen maku. Seuraavaksi vuorossa oli pekonin ja salaatin maut. Molemmat toivat hampurilaiseen myös rapeutta ja tekstuuria. Kolmannella haukulla maistoin naudantäyslihapihvit, jotka oikeasti maistuivatkin pihviltä.

Puolivälin saavuttaneena totesin, ettei nälkä enää vaivannut subjektia, muttei myöskään täyteyden tunnetta ollut havaittavissa. Hampurilainen maistui edelleen varsin hyvältä. Makutasapaino oli kunnossa kunnes kohtasin viimeisen kolmanneksen hampurilaisesta. Silloin yllättävä kuivuus kohtasi kitalakeni. Kuivuus aiheutti Koskenlaskija-juuston tarttumisen kitalakeen. Huomasin pohtivani mitä tunnetta poden ja hetken analysoitua huomasin tunteen olevan ärtymys. Hampurilainen itsessään on varsin hyvä, mutta jokin ei toiminut. Päädyin taas samaan syyhyn, mikä Erikoinen juustolla -hampurilaisen kohdalla johti korkeaan sotkukapasiteettiin: huono hampurilaisen kokoaminen. Kaikkia ainesosia ei ollut koko hampurilaisen matkalta (salaatti, salaatinkastike, mausteet), mikä johti juuston invaasioon kitalaessani. Tämä johti, maidon ylimalkaisen siemailun lisäksi, lievän ärtymyksen ja tukehtumiskuoleman väistelyn aiheuttaman paniikin tunteiden kamppailuun subjektin aivojen limbisessä järjestelmässä. Kaikesta huolimatta vältin exituksen. Lopuksi koin sopivan täyteyden tunteen. Sopiva ähky, ei ahdistava ähky. Kentien oikea sanamuoto kuvaamaan subjektin tunnetilaa on raukea ähky.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Sambacon-hammpurilainen pärjäsi tutkimuksessa toistaiseksi parhaiten. Maku oli enemmän kuin tyydyttävä, se oli ajoittain vatsaa kihelmöivän vaikuttava. Makutasapaino oli kunnossa. Lisää ulottuvuutta hampurilaiseen toi eri ainesosien tekstuurien kontrastit. Pehmeää edustivat pihvi, sämpylät, juusto ja mausteet, kun taas rapeaa edustiva pekoni ja salaatti. Tekstuurien kontrastit aiheuttivat erinomaisen suutuntuman. Ainoa harmittava asia oli exituskapasiteetin lievä nousu huonon hampurilaisen kokoamisen vuoksi. Harmittavaa törmätä samaan ongelmaan jo toisen kerran. Ilman ko. tekijää olisi Sambacon varmasti hampurilaistutkimuksen piikkipaikalla pidempäänkin. Plussaa tuli tekstuurista, Koskenlaskija-juustosta, naudantäyslihapihveistä ja pekonista. Miinusta tuli hampurilaisen huonosta kokoamisesta ja subjektin tahattomasta kurkunpään/kitalaen alueen tukkimisesta, joka pahimmassa tapauksessa olisi voinut johtaa exitukseen ja hampurilaistutkimuksen loppumiseen.

5. POHDINTA

Ainoana kehitysehdotuksena mainittakoon hampurilaisen kokoamisen parantaminen. Ainekset eivät taaskaan olleet yhtälaisessa linjassa ja tällä kertaa, vaikkakin ulkonäkö oli hyvä ja sotkukapasiteetti pieni, meinasi subjekti kohdata tunnelin päässä pilkottavan valon (myönnettäköön, ylidramatisoin juuston kitalakeen tarttumisen aiheuttavaa ilmiötä , mutta silti...) Mikäli Samburger saa ainestasapainon kuntoon, voi ko. grilliltä löytyäkin tulevaisuudessa täydellinen hampurilainen. Aika näyttää.