Erikoinen

TUTKIMUKSEN ENSIMMÄINEN VÄLIARVIO

Tutkimusmatkan alustuksessa, TAUSTAA-osiossa julistin, etten aio vaarantaa terveyttäni turhanpäiväisen blogin kirjoittamisen vuoksi käymällä grillillä joka Jumalan päivä. Huomasin kuitenkin kolmannen (n=3) tutkittavan kohdalla käyneeni grillilllä jo kolme (n=3) kertaa hieman reilun viikon sisällä. Toki selityksenä voi myös olla se, että olen lomalla päivätyöstäni. Se ei toki muuta sitä tosiasiaa, että rasvainen ruoka on ilmoittanut olemassa olostaan kutakuinkin subjektin rasvaisella yleisolemuksella. Tutkimusta valmistellessa olisi varmasti pitänyt sisältää EETTISYYS-osio blogiin, joka rajottaisi grillillä käymistä oman hengen uhalla. Toki jälkiviisaudelle ei nyt ole sijaa, koska tutkittavat ovat jo subjektin ruuansulatusjärjestelmän läpikäyneitä. Rasvamaksa here I come!

1. JOHDANTO

Kolmas (n=3) tutkittava oli Seinäjoen Grilli Äiteen Erikoinen. Grilli Äitee on pienehkö siirreltävä grilli, jota kohtaan subjektilla on ollut selkeitä ennakkoluuloja. Nyt pääsemme taas siihen tosiasiaan, miksi tutkimukseni ei voi olla objektiivinen. Ennakkoluulot, vain subjekti voi tällaisia kokea, mutta toisaalta jokainen tutkija varmasti olettaa tutkimuksensa tuloksilta jotain, mitä ne eivät välttämättä lopuksi ole. Objetiivisuus näkyy usein vasta tutkimustuloksissa ja johtopäätöksissä (mikäli ne esitetään vääristelemättä, korostamatta, väheksymättä). Todettakoon myös lievät vastoinkäymiset kuten se, ettei grillillä käynyt kuin käteinen. Tämä johti siihen, että ystäväni joutui maksamaan ateriani (joten kyseessä oli ystäväni vastoinkäyminen). Oikeastaan ko. grillillä voisi käydä useamminkin. Ystävän kanssa. Ilman käteistä. Säästäisi rahaakin. Ja taas saivartelua, metatekstiä, nyt asiaan. Grilli Äiteen omistaja/myyjä suositteli Erikoinen nimistä hampurilaista. Erikoinen sisältää normaalin pihvin, kananmunan ja juuston. Hinta 5,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma loi pettymyksen (disappointment) tunteita. Pienen näköinen hampurilainen näytti vain alkupalalta. Emmental-juuston voimakas tuoksu valloitti subjektin kulkuneuvon. Koska tällä kertaa tutkittava tarkasteltiin paikan päällä, ei kääreisiin voi kiinnittää suurempaa huomiota.

Kääreiden avaamiseen ei kulunut kovinkaan paljoa aikaa eikä ensivaikutema juurikaan muuttunut. Pieni mikä pieni. Huomasin kuinka kiitin itseäni ajatuksissani: "ennakoluuloni olivat oikeutettuja".

Siirtyessäni silmäilystä ja haistelusta maisteluun, jo ensimmäisen suupalan kohdalla hymyn kare palasi subjektin kasvoille. Tämähän on hyvää. Ensiksi suuni valtasi sulanut Emmental-juuston maku ja suutuntumaa lisäsi sämpylän tekstuuri. Sämpylä oli päältä rapea ja sisältä pehmeä ja makukin oli kohdallaan. Tällä kertaa haarukkaan ja veitseen ei tarvinnut turvautua (eikä siihen olisi ollut edes mahdollisuutta, koska subjektilla ei ole ollut tapana kuljettaa Savonian aterinsettiä hanskalokerossa). Hampurilainen oli myös kostea ja helppo käsitellä (alhainen sotkukapasiteetti).

Puoliväliin mennessä olin jo maistanut kananmunan. Hampurilainen oli erittäin hyvän makuinen ja huomaisin ennakkoluulojeni hieman hälventyvän. Puolivälissä nälkäni ei ollut kuitenkaan vielä poistunut ja aloin epäillä olisiko Erikoisesta toteuttamaan täyteyden tunteeni? Väärässä taas. Yllättäen kun 1/3 hampurilaisesta oli vielä jäljellä, lievä täyteyden tunne alkoi vallata ruuansulatuskanavani toisena tulevan elimen, vatsalaukun. Hämmästelin tilannetta ääneen (autossa oli myös ystäväni) ja päädyin siihen johtopäätökseen, että iso Emmental-juuston kimpale oli kiertänyt selustan kautta ja tehnyt yllätyshyökkäyksen vatsalaukkuni täyteysreseptoreihin (pahoittelen taas ontuvaa kerrontaa, mutta en voi itselleni mitään). Emmental-juustoa tarkemmin tutkiessani, toteisin sen muistuttavan Saganaki-juustoa (ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Saganaki), jota maistoin muutama vuosi sitten Kreikan Kosilla. Heräsi myös epäily Grilli Äiteen omistajan syntyperästä. Mutta kaikki tämä on irrelevanttia informaatiota. Lopuksi totesin, että hampurilaisen syötyäni olin sopivasti täynnä.

4. JOHTOPÄÄTÖSET

Grilli Äiteen Erikoinen pärjäsi tutkimuksessa subjektin ennakkoluuloista huolimatta erinomaisesti. Maku oli loistava ja hampurilainen oli yllätyksiä täynnä! Täyteyden tunnekin toteutui lopulta. Pihviä en maistanut koko tutkittavan analysoinnin aikana. Ehkä olisin huomannut, jos pihvi olisi poistettu hampurilaisesta, tai sitten en. Juusto oli hampurilaisen dominoiva elementti. Hampurilainen sai plussaa kosteudesta, sämpylästä ja erityismainintana Emmental-juustosta. Erittäin hyvä vaihtoehto subjektin alati ylistämään Koskenlaskija-juustoon. Miinusta on vaikea antaa koosta, koska loppujen lopuksi täyteys (ja jälkiseurauksena raukeus) valtasi subjektin. Toisaalta pieni koko antoi tilaa yllätykselle ja yllättävät tulokset luovat aina ilon tunteita. En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi kaikkien aikojen hampurilainen, joten annettakoon nyt koosta se miinuspiste. Myös yleinen ulkonäkö olisi voinut olla jotain muuta kuin kaksi sämpylää, joiden välissä on pelkkää ilmaa (ks. ensimmäinen kuva).

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon ulkonäön parantaminen. Hienoinen hampurilaisen suurentaminen voisi myös olla paikallaan esim. Samburgerilta tutulla 1cm paksuisella lauantaimakkarasiivulla tai pekonilla. Pihvin makua voisi korostaa mahdollisesti pihvillä, joka maistuisi pihviltä.

Erikoinen juustolla

1. JOHDANTO

Toinen (n=2) tutkittava Seinäjoen Samburgerin (kavereiden kesken Sampan grillin) Erikoinen juustolla. Seinäjoen Samburger-grilli on Kauhavan Samburgerin sivutoimipiste. Koska asuinpaikkakuntani on Seinäjoki, on ko. paikkakunnan grillille hieman helpompaa matkustaa, joten Seinäjoen Samburgerista on kouliintunut kantagrillini. Pääasia on kuitenkin, ettei aterioissa ole eroa (lukuunottamatta Jokapojan pakkausta, joka kulkee Kauhavalla nimellä Sotapojan pakkaus, mutta ei jatketa saivartelua tämän pidempää). Samburger on kuitenkin SE grilli, jota erityisesti arvostan ja tämä luo haasteen tutkimuksen objektiivisuudelle. Toki syynsä on silläkin, että nimenomaan Samburger on kouliintunut suosikkigrillikseni. Kyse ei varmasti ole paikkakuntauskollisuudesta Kauhavaa kohtaan, koska sellaisesta ei allekirjoittaneen tapauksessa ole tietoakaan. Yksinkertaisesti Samburger harvoin tuottaa pettymyksen ja varsinkin Erikoinen juustolla on toteuttanut usein villeimmätkin makunautintotoiveeni, joita olen hypen kasvaessa suosikilleni asettanut. Nyt asiaan. Erikoinen juustolla sisältää normaalin pihvin, kananmunan, lauantaimakkarasiivun (paksuus noin 1cm) ja juuston. Hinta 5,70€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily

Haistelu

Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma ei luonut hämmästysfactoria, mutta ei myöskään pettymystä (disappointment). Hampurilainen ei näyttänyt erityisen isolta, mutten myöskään pettynyt kokoon. Folion läpi tuoksui hienoinen paistorasvan tuoksu.

Avattuani kääreet huomasin, ettei koko pienentynyt merkittävästi. Illuusiota ei siis oltu käytetty spontaanin asiakastyytyväisyyden takaamiseksi. Avattuani hampurilaisen, leijui sieraimiini sama folion lävitse tunkeutuva paistorasvan tuoksu.

Silmäiltyäni hampurilaista, koin lievää pettymyksen tunnetta. Ulkonäkö ei ollut kovin houkutteleva. Toki kuvassa näkyvä suurehko lauantaimakkarasiivu karkoitti ulkonäöstä aiheutuneen matalapaineen hyvin nopeasti tiehensä. Hetken näykittyäni jouduin taas turvautumaan haarukkaan, koska koin sen tekevän ruokailustani natinnollisempaa (suuni ei edelleenkään ole luotettava mittari hampurilaisen koon arvioimiseen). Ensimmäiseksi maistoin makkaran ja sämpylän, joka oli ulkoa rapea ja sisältä pehmeä. Paistorasvan tuoksun alkulähde selvisi, grillillä hampurilaiset dipataan kevyesti paistorasvaan. (Aortta kiittää, mutta jos menemme siihen niin voin samantien lopettaa tutkimuksen. Kyse ei ole terveellisen [pahan makuisen] hampurilaisen etsimisestä.)

Puolivälissä huomasin, etten ollut vielä täynnä. Tämä enteili sitä, että mahdollisesti myös tuhoaisin hampurilaisen muruja myöden. Puolivälissä olin kokenut jo kananamunan ja juuston maut. Erityisesti Samburgerin käyttämä Koskenlaskija-juusto ja sen määrä saavat erityiskiitokset. Jos rakkaus olisi maku niin se olisi varmaankin Koskenlaskija-juusto hampurilaisen välissä (pahoittelen ontuvaa kuvailua). Hampurilainen tuli syötyä viimeistä murua myöden ja lopuksi tunsin selkeän täyteyden tunteen. 

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Seinäjoen Samburgerin Erikoinen juustolla pärjäsi tutkimuksessa loistavasti. Maku oli erittäin tyydyttävä ja täyteyden tunne tuli lopulta. Missään vaiheessa yksikään hampurilaisen ainesosa ei ollut liian voimakas tai mitäänsanomaton. Makutasapaino oli kunnossa. Ainoa ärsyttävä piirre oli hampurilaisen korkea sotkukapasiteetti. Sormet, puhelin, hihat, naama, kaikki sotkussa. Plussaa hampurilainen sai sämpylöiden rapeudesta, lauantaimakkarasta, kosteudesta ja erityismainintana Koskenlaskija-juustosta. Miinusta tuli ulkonäöstä ja korkeasta sotkukapasiteetista.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon ulkonäön parantaminen. Kyse oli siitä miten hampurilainen oli koottu. Ainekset eivät olleet kohtisuorassa linjassa keskenään vaan lievää porrastusta oli havaittavissa, mikä aiheutti kauniisti sanottuna "eriskummallisen" ulkonäön. Sotkuisuutta en lähtisi muuttamaan, koska kyse oli luultavasti mausteiden paljoudesta, joka taas takasi sen ettei hampurilainen ollut kuiva. Kuivuuden pelossa en lähtisi vähentämään mausteita.

Myhi-burger

TAUSTAA

Idea blogin kirjoituksesta lähti hyvin perinteikkäästä väittelystä: mikä on paras hampurilainen? Työkaverillani ja minulla oli selkeä näkemysero, joka voitiin korjata vain testaamalla molempien suosikkihampurilaiset. Ideasta kehittyi lumipalloefektin tavoin jotain suurempaa. Päätin astua isoihin saappaisiin ja aloittaa systemaattinen hampurilaistutkimus. Tutkimusmuotoinen lähestymistapa on hyvin luontainen vaihtoehto allekirjoittaneelle ottaen huomioon, että viime aikoina työssäni olen erinäisten tutkimusten kanssa ollut paljonkin tekemisissä.

Tarkoituksena on arvioida erinäisiä hampurilaisia ja aloittaa matka kohti mitä luultavimmin ikuisuudessa siitävää tavoitetta selvittää: mikä on paras hampurilainen. Tutkimuksesta on mahdoton tehdä objektiivista, koska tutkimuksen mittarina toimii subjekti eli minä. Todettakoon kuitenkin se että ko. subjekti on kaikkiruokainen eikä kärsi allergioista, joten hampurilaisen valinnassa ei ole juurikaan rajoittavia tekijöitä. Lipeäkala mainittakoon kuitenkin maailmankaikkeuden inhotavimpana ja helvetin esikartanon ruokalajina, joten mikäli hampurilainen sisältää lipeäkalaa lupaan sen jättää pois tutkimuksesta. Tutkimuksessani keskityn eritoten grillihampurilaisiin (ei mäkkäri-/heseroskaa), koska kyse on kuitenkin hyvän hampurilaisen löytämisestä. En arvostele palvelua, koska vaikka kuinka hyvää palvelua saisin, se ei pelasta päivää, jos hampurilainen on kuiva käntty. En aio tutkimukseni nojalla vaarantaa terveyttäni käymällä joka Jumalan päivä grillillä kirjoittaakseni kaiken kaikkiaan ajanhukkaa sisältävää blogiani, vaan arvioin hampurilaisen sen tullessa spontaanisti vastaan. Hampurilaisia syön enimmäkseen Etelä-Pohjanmaalla, koska satun täällä asumaan (eli en matkusta Inarinjärvelle vaikka siellä olisi kuinka yberhyvä hampurilainen). Toki erinäisillä reissuilla pyrin tutustumaan paikallisiin hampurilaisiin osana tutkimukseni laajaa otantaa. Ruokajuomana on aina maito. Jokainen erillinen hampurilaisen tutkiminen noudattaa tieteellistä kirjoitustyyliä (kovin paljon muuta tieteellistä blogissa ei sitten olekaan). Toivottavasti joku jossain saa tutkimukseni perusteella idean hampurilaisesta, jota voisi maistaa (eikä tukkisi aamuyön grillijonoa pähkäilemällä). Matka alkakoon!

1. JOHDANTO

Ensimmäinen (n=1) tutkitava oli Seinäjoen Grilli-kioski Halliskan Myhi-Burger. Tämä on työkaverini mielestä SE hampurilainen. Myhi-Burger sisältää pekonia, kinkkua, tonnikalaa, kaksi 140g kokolihapihviä, sulatejuustoa ja valkosipulikastiketta. Hinta 8,50€.

2. TUKIMUSMENETELMÄT

Silmäily

Haistelu

Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma oli erittäin lupaava. Myhi-burger näytti foliossa kookkaalta ja autossa istuessani folion läpi tunkeutui ihana pekonin hienostunut tuoksu.

Kääreet avatessani huomasin, että hampurilaista ei oltu vain verhoilu hyvin, se oli oikeasti iso. Samanaikaisesti pekonin tuoksuun sekoittuu valkosipulikastike ja vesi herahti kielelle.

Käytyäni hampurilaisen kimppuun huomasin, että leukani eivät taittuneet sen ympärille (suuni ei sinänsä ole mikään mittari, koska se ei aukea järin suureksi). Turvauduin haarukkaan ja veitseen. Ensimmäinen makuelämys oli valkosipuli ja pekoni. Vasta muutaman suupalan jälkeen maistoin tonnikalan, joka sopi hyvin valkosipulikastikkeen kanssa. Positiivista oli se, että vielä puolivälissäkin ollessani hampurilainen oli lämmin, miltei kuuma. Puolivälissä huomasin myös jo lievää täyteyden tunnetta.

Puolivälin jälkeen aloin kokemaan tonnikalan hieman ärsyttävänä. Maussa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kuivuus aiheutti sen, että maitoa oli juotava noin joka toisen suupalan jälkeen. Loppuvaiheessa hampurilaisesta jäi pieni pala syömättä, joka johtui luultavasti tonnikalan kuivuustekijän ja suuren koon yhteisvaikutuksesta.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kaiken kaikkiaan Grilli-kioski Halliskan Myhi-burger pärjäsi tutkimuksessa hyvin. Voisin joskus toistekin valita kyseisen hampurilaisen, mutta vain äärimmäisessä nälässä. Sen hampurilainen vaati, jotta siitä voi nauttia loppuun asti ilman pelkotiloja ähkykuolemasta. Plussaa hampurilainen sai koosta, valkosipulikastikkesta, pekonista, monipuolisuudesta ja lämpötilasta. Miinusta hampurilainen sai tonnikalasta ja kuivuudesta.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon joko tonnikalan vaihto johonkin liukkaampaan kuten kananmunaan tai vaihtoehtoisesti Myhi-hampurilaisen ainessuhteiden muuttamista ja niiden uudelleen sijoittamista: enemmän valkosipulikastiketta sijoitettuna suoraan tonnikalan päälle.