Hae tästä blogista

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Sitä sun tätä

1. JOHDANTO

Kuudes (n=6) tutkittava oli Alajärven Kevarin Grillin (myös Jykän grillinä tunnettu) Sitä sun tätä -hampurilainen. Kevarin Grillistä sen verran, että kyseessähän on legendaarinen grilli, jolla on Guinnesin maailmanennätys pisimmästä grillijonosta. Sitä sun tätä -hampurilainen on Kevarin Grillin lippulaiva (kuten Mondeo Fordille). Muutama vuosi sitten entinen työkaverini tilasi kyseisen hampurilaisen ja totesimme molemmat sen olevan kokoluokkaa massiivinen. Vuosien vieriessä hampurilaisen legenda on paisunut sekä päässäni että kaverini ja minun puheissa. Oli siis aika tutkia oliko aika kullannut muistot vai onko Sitä sun tätä edelleen maineensa veroinen. Sitä sun tätä sisältää kaksi pihviä, välisämpylän, kananmunan, juuston, kinkun, makkaran ja ananaksen. Hinta 9,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Katsoessani folioon käärittyä pesäpalloräpylän kokoista hampurilaista, totesin jo silmäilyvaiheessa luopuvani ajatuksesta syödä koko hampurilainen ensimmäisessä erässä. Kuin nyrkkeilyottelun punnituksessa katsoimme toinen toisiamme silmästä folioon. Totesin tuijottavani suoraan hampurilaisten Wladimir Klitschoa silmiin ja huomasin kuinka oma katseeni alkoi harhailla kohti polviani. Tyrmäys jo punnituksessa. Tänään ei riittänyt vetoaminen olkapää- tai rannekipuihin. Tyrmäys, kohtaloni. Sehän oli todellakin massiivinen.


Jotta massiivisuus aukeaisi tutkimuksen lukijoillekin päätin punnita (ei lasketa viralliseksi tutkimusmenetelmäksi) hampurilaisen. Paino oli kunnioitusta herättävä 1,004kg. "Vain" yksi kuudeskymmenesviidesosa omasta painostani. Sehän on sama kuin söisi oman säärensä tai jotain. Pahoittelen hypen aiheuttamaa paniikkia ja itse aiheeseen pureutumattomuutta.


 Avatessani hampurilaisen kääreistään huomasin makkarasiivun (1cm paksuinen) tuoksun. Päätin ottaa haasteen vastaan. Samalla kaivoin esiin harukan ja veitsen (kieltäydyn perustelematta itsesäänselvyyksiä).


Ensimmäisenä maistoin makkaran, joka ei koskaan makumaailmaltaan petä subjektin mielihyväkeskuksen reseptoreita. Seuraavaksi maistoin juuston, joka subjektin hienostuneeseen makuaistiin perustuen tulkittiin emmentaliksi. Erittäin maukasta. Sitten maistoinkin jo pihvin, hyväähän sekin oli. Hampurilaisen kosteus oli keskiarvoa parempi, muttei kuitenkaan täydellinen. Mietin syytä kosteustekijän yhtälön rakentumiseen ja totesin välisämpylän aiheuttavan ajottaisen kuivuustekijän marginaalisen nousun. Välisämpylä. Olen kohdannut kyseisen aineksen joitakin kertoja eikä sen käyttö koskaan lakkaa ihmetyttämästä. Miksi ihmeessä kukaan haluaa hampurilaiseensa lisää sämpylää? Subjekti koki lieviä angstin tunteita. Objektiivisuuden nimissä pystyin karistamaan ne muiden angstiajatusten joukkoon takakireyden aivolohkoon. Muutaman maistelun jälkeen ananas liittyi koettujen makujen joukkoon.


Puoliväliin tullessani koin jo täyteyden tunteen. Jokainen suupala vähensi urakkaa lohduttoman vähän. Ähkykuoleman lähestyessä luovutin noin 2/5 osaa hampurilaisesta ollessä jäljellä. 12 tunnin tauon jälkeen jatkoin tutkimusta. Lopussa maistoin kananmunan, jonka unohdin olevan täytteiden mukana. Viimeisissä suupaloissa maistoin voimakaasti juuston maun ja koin sen täyteläisen tekstuurin aiheuttavan subjektissa ihastuksen tunteen. Lopussa oli myös helpompi arvioida ulkosämpylöitä, koska suurin osa muista taytteistä oli jo subjektin järjestelmässä. Sämpylöiden suutuntuma oli pehmeä ja hieman rapeuttakin löytyi sisäpinnoilta.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Sitä sun tätä pärjäsi tutkimuksessa hyvin, sijoittuen ylempään keskikastiin. Koko oli erittäin vakuuttava eikä makumaailmakaan ollut hullumpi. Kun hampurilaiseen laitetaan kuta kuinkin kaikki mitä löytyy, on maku sen mukainen. Toisaalta hampurilaisen ollessa ylimalkaisen monimuotoinen, koin jonkinlaisen punaisen langan uupuvan. En saanut koko nautinnon aikana selkeää kuvaa miltä hampurilainen maistui. Joskus maistoin makkaran, joskus ananaksen, mutta kautta linjan en osaa sanoa miltä hampurilainen kokonaisuudessaan maistui. Ehkä lievä Alajärveläinen hulluus paistoi läpi hampurilaisen suunnittelussa. Plussaa hampurilainen sai koosta, juustosta, makkarasta ja erityismainintana suunnittelun rohkeudesta. Miinusta hampurilainen sai välisämpylästä ja punaisen langan uupumisesta.

5. POHDINTA

Merkittävimpänä kehitysehdotuksena mainittakoon jonkinlaisen linjan kehittäminen. Hampurilaiseen saa kokoa ilman, että sen tarvitsee sisältää grillin miltei jokaista täytettä. Esimerkiksi ainesmäärien kasvattaminen voisi olla paikallaan (mikäli haluaa pitää kiinni megalomaanisesta koosta) samalla karsien joitakin aineksia, kuten välisämpylän ja kinkun (miten voi hampurilaisesta maistaa kinkun, jos sen tutkittavaan suhteutettu koko on mikroskooppinen). Välisämpylän poistamisen mainitsen vielä kerran sen korkean ärsyttävyystekijän vuoksi.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Seinäjokinen

1. JOHDANTO

Viides (n=5) tutkittava oli Seinäjoen Jerikon grillin Seinäjokinen.  Kyllä, viides (n=5) tutkittava noin kuukauden sisällä. Aivan liikaa. 26 päivää tutkimusta ja viisi tutkittua eli noin yksi hampurilainen viiden päivän välein. Onneksi subjekti on siunattu laihuusgeeneillä, mutta toisenlainen totuus vallinnee kardio-vaskulaarijärjestelmässä. Ummistan kuitenkin silmäni jo ilmeiseltä ongelmalta (kardio-vaskulaarijärjestelmän meltdown) ja jatkan veritulpan uhalla eteenpäin. Jerikon grilli on ollut aikoinaan kantagrillini olosuhteiden pakosta (Samburger oli yli 10 minuutin ajomatkan kauempana). Sateisena lauantaina ajoin Jerikon grillin autokaistalle ja hetken emmittyään myyjä ehdotti minulle Seinäjokista. Sinänsä hampurilaisehdotuksen kysyminen myyjältä lisää tutkimuksen objektiivisuutta, koska usein (kuten nytkin) myyjä ehdotti Seinäjokista sillä perusteella, että sitä "menee paljon". Kysymällä saadaan usein siis selville grillin suosituin hampurilainen. Se ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, etteikö grillillä olisi parempiakin hampurilaisia (periaatteella sata kärpästä ei voi olla väärässä, uloste (feces) on hyvää). Useimmat helmet ovat nimittäin juuri niitä erikoisempia hampurilaisia, joita amatööriburgeristi ei ymmärrä tilata. Tyrmättyäni itse oma objektiivisuusilluusioni, on aika palata itse asiaan. Seinäjokinen sisältää pihvin, kananmunan, juuston ja kinkun. Hinta 5,40€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Silmäilessäni hampurilaista kaikissa kimaltelevissa foliokääreissään huomasin pienen pettymyksen (disappointment) kalvavan mieltäni. Se on liian pieni. Koko ei ole kaikki kaikessa (kaikissa asioissa), mutta ei pikkunättiydestäkään pisteitä saa. Toivoin todella, että Seinäjokinen yllättäisi minut tärkeimmässä tutkimusmenetelmän osiossa, maistelussa. Haistelin hampurilaista ajaessani kotiin ja haistoin hienostuneen kananmunan vienon tuoksun sateisessa Seinäjoen iltapäivässä. Vatsalaukkuni painoi kaasun pohjaan ja useimmat mutkat ajoin kahdella pyörällä vain siksi, että pääsisin jo tutkittavan kimppuun.


Avattuani kääreet kananmunan tuoksuun sekoittui kinkun tuoksu. Haistelu-menetelmän käyttö keskeytyi silmäily-menetelmän ottaen tahtomattani vallan. Koin pettymyksen tunteen (disappointment) lisäksi järkytyksen tunteen (shock). Luulin tilanneeni hampurilaisen. Sämpylähän siinä. Silmäilyn ja haistelun jälkeen toivoin todella, että maistelu-menetelmä pelastaisi tutkittavan murska-arviolta.


Maistettuani hampurilaista, ensimmäisenä positiivisena tekijänä huomioin kuumuuden. Hampurilainen oli todella lämmin. Ensin maistoin kinkun ja mausteet, jotka olivat varsin tyydyttäviä makumailmaltaan. Mausteissa erityisesti hieman tavallista pistävämpi sinapin maku sopi kinkkuviipaleen kanssa erinomaisesti. Aivan tuli Joulu mieleen. Ja jos jostain tulee Joulu mieleen, niin eihän kyseessä millään voi olla täysin epäonnistunut suoritus. Seuraavaksi maistoin kananmunan, jota kaipailin jo ensimmäiseen makuelämykseen. Sieltä se kuitenkin tuli. Heti aluksi huomasin myös hampurilaisen matalan suussa sulavuus -pisteen. Hampurilainen oli todella pehmeä ja kostea. En olisi edes tarvinnut hampaitani (ei sillä, että niitä irroittaakaan voisi (paitsi toki aamuyön grillijonossa (onpas muuten kerrankin ajateltu asiakasta, hampurilaisen voi syödä, vaikka olisi hetki sitten menettänyt purukalustonsa, oivaltavaa))). Älkää antako subjektin hajanaisuuden vaivata.


Puolivälissä huomasin pettymyksekseni (disappointment), ettei subjektin purjevene ollut vielä lähelläkään kylläisyyden auvoista satamaa. Nälkä riivasi vielä kovasti. Puolivälissä huomasin myös pihvin, joka toisaalta seurasi koko hampurilaisen linjaa pehmeydestä, mutta ol toteutukseltaan lievästi niljakas. Hampurilainen oli kuitenkin hyvää ja nenää pistävä sinapin tuoksu sai hieman subjektin suupieliä nousemaan kohti kattovalaisinta. Söin loput hampurilaisesta hyvällä halulla. Toki hampurilaisen jälkeen söin vielä normaaliakin ruokaa, joten kokoon en voi kaunistelemallakaan olla tyytyväinen.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Seinäjokinen ei pärjännyt tutkimuksessa kovin mairittelevasti. Toistaiseksi vaatimattomin suoritus. On toki huomioitava, että hampurilainen itsessään oli varsin hyvän makuinen, tutkimuksen seura vain on astetta laadukkaampi. Olen törmännyt siihen realiteettiin, etten voi olla jokaiseen hampurilaiseen tyytyväinen, vaikka ne maistuisivatkin hyvältä. Kyse on monijakoisesta kokonaisuudesta, jota Seinäjokinen ei saavuttanut. Varieteettia puuttui. Plussaa hampurilainen sai lämpötilasta, kosteudesta, pehmeydestä ja erityismainintana sinapin pistävyydestä. Miinusta hampurilainen sai koosta, pihvin niljakkuudesta ja juustosta (juuri muistin,että hampurilaisessa oli sellainen, eiköhän se riitä perusteeksi miinuspisteelle).

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksina mainittakoon koon radikaali parantaminen kohti hampurilaisen kokoluokkaa, pois sämpyläkategoriasta. Pihvin vaihto esimerkiksi naudantäyslihapihviin olisi paikallaan, toki tällöin pehmeys voisi kärsiä. Juuston voisi poistaa hampurilaisesta, koska se ei todellakaan maistunut millekään. Mikäli juusto poistettaisiin, niin ei ainakaan tulisi sitä tunnetta, että sen tulisi maistua jollekin (juustolle).

torstai 11. huhtikuuta 2013

Sambacon juustolla

1. JOHDANTO

Neljäs (n=4) tutkittava oli Seinäjoen Samburgerin eli Sampan grillin Sambacon juustolla. Osaa varmasti alkaa jo ärsyttää se, että ennen monia muita niin hyviä grillejä, olen jo ehtinyt käydä Samburgerilla kahdesti. Ensinnäkin ärtymykseen ei ole aihetta, koska joka kerta syön erilaisen hampurilaisen ja joskus Samburgerinkin valikoiman on loputtava. Toiseksi, silloin kun olen paremman puoliskoni kanssa maakuntamatkailulla ja yhteiseksi ideaksi tulee mennä Sampam grillille, ei hampurilaistutkimukseen vetoaminen toisen grillipaikan valinnassa herätä kovinkaan positiivista reaktiota pelkääjän paikalla istuvassa puoliskossa. Ja kolmanneksi, Samburger on toistaiseksi Se grilli. Subjektille "Samppa" on kuin koti, lämmin syli, lintukoto, eden, maanpäällinen taivas, mitä näitä ilmaisuja nyt onkaan. Saivartelut nurkkaan ja itse asiaan. Sambaconin saa valita joko ananaksella tai juustolla (Koskenlaskija) (eli tietenkin juustolla). Sambacon juustolla sisältää kaksi 70g naudantäyslihapihviä, pekonia, juuston ja salaattia. Hinta 5,30€

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Alkuvaikutelma veti suupieliä auton kattoa kohden. Jumalallinen paistorasvan tuoksu tunkeutui lämpimänä höyrynä sieraimiani pitkin iskien suoraan aivojen mielihyväkeskukseen ja tietenkin sydämeen. Kotiin päästyäni ja hampurilaista tarkastellessani huomasin koon olevan varsin asiallinen. Myös pekonin haju tunkeutui kauniisti voipaperiin kääritystä hampurilaisesta.


Kääreet avattuani paistorasva ja pekoni täyttivät keittiömme tuoksulla, jota voisi kuvata miltei romanttiseksi. Hampurilainen näytti hyvältä salaatin, pekonin, pihvien ja juuston taistellessa tilasta käärepapereihin sullottuina.


Seuraavaksi jätin silmäilyn ja haistelun taka-alalle ja aloitin maistelun. Ensimmäisen haukun täytti Koskenlaskija-juuston täyteläinen maku. Seuraavaksi vuorossa oli pekonin ja salaatin maut. Molemmat toivat hampurilaiseen myös rapeutta ja tekstuuria. Kolmannella haukulla maistoin naudantäyslihapihvit, jotka oikeasti maistuivatkin pihviltä.


Puolivälin saavuttaneena totesin, ettei nälkä enää vaivannut subjektia, muttei myöskään täyteyden tunnetta ollut havaittavissa. Hampurilainen maistui edelleen varsin hyvältä. Makutasapaino oli kunnossa kunnes kohtasin viimeisen kolmanneksen hampurilaisesta. Silloin yllättävä kuivuus kohtasi kitalakeni. Kuivuus aiheutti Koskenlaskija-juuston tarttumisen kitalakeen. Huomasin pohtivani mitä tunnetta poden ja hetken analysoitua huomasin tunteen olevan ärtymys. Hampurilainen itsessään on varsin hyvä, mutta jokin ei toiminut. Päädyin taas samaan syyhyn, mikä Erikoinen juustolla -hampurilaisen kohdalla johti korkeaan sotkukapasiteettiin: huono hampurilaisen kokoaminen. Kaikkia ainesosia ei ollut koko hampurilaisen matkalta (salaatti, salaatinkastike, mausteet), mikä johti juuston invaasioon kitalaessani. Tämä johti, maidon ylimalkaisen siemailun lisäksi, lievän ärtymyksen ja tukehtumiskuoleman väistelyn aiheuttaman paniikin tunteiden kamppailuun subjektin aivojen limbisessä järjestelmässä. Kaikesta huolimatta vältin exituksen. Lopuksi koin sopivan täyteyden tunteen. Sopiva ähky, ei ahdistava ähky. Kentien oikea sanamuoto kuvaamaan subjektin tunnetilaa on raukea ähky.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Sambacon-hammpurilainen pärjäsi tutkimuksessa toistaiseksi parhaiten. Maku oli enemmän kuin tyydyttävä, se oli ajoittain vatsaa kihelmöivän vaikuttava. Makutasapaino oli kunnossa. Lisää ulottuvuutta hampurilaiseen toi eri ainesosien tekstuurien kontrastit. Pehmeää edustivat pihvi, sämpylät, juusto ja mausteet, kun taas rapeaa edustiva pekoni ja salaatti. Tekstuurien kontrastit aiheuttivat erinomaisen suutuntuman. Ainoa harmittava asia oli exituskapasiteetin lievä nousu huonon hampurilaisen kokoamisen vuoksi. Harmittavaa törmätä samaan ongelmaan jo toisen kerran. Ilman ko. tekijää olisi Sambacon varmasti hampurilaistutkimuksen piikkipaikalla pidempäänkin. Plussaa tuli tekstuurista, Koskenlaskija-juustosta, naudantäyslihapihveistä ja pekonista. Miinusta tuli hampurilaisen huonosta kokoamisesta ja subjektin tahattomasta kurkunpään/kitalaen alueen tukkimisesta, joka pahimmassa tapauksessa olisi voinut johtaa exitukseen ja hampurilaistutkimuksen loppumiseen.

5. POHDINTA

Ainoana kehitysehdotuksena mainittakoon hampurilaisen kokoamisen parantaminen. Ainekset eivät taaskaan olleet yhtälaisessa linjassa ja tällä kertaa, vaikkakin ulkonäkö oli hyvä ja sotkukapasiteetti pieni, meinasi subjekti kohdata tunnelin päässä pilkottavan valon (myönnettäköön, ylidramatisoin juuston kitalakeen tarttumisen aiheuttavaa ilmiötä , mutta silti...) Mikäli Samburger saa ainestasapainon kuntoon, voi ko. grilliltä löytyäkin tulevaisuudessa täydellinen hampurilainen. Aika näyttää.